Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Muistokirjoitus | Matti Pöntinen oli työteliäs maanviljelijä ja innokas hevosmies

Maanviljelijä ja hevosmies, isäni Matti Pöntinen nukkui pois sairauden murtamana elokuun 11. päivänä, vain kymmenen päivää ennen odottamaansa 90 ikävuoden täyttämistä. Vatilan kylässä, Mikkelin eteläpuolella sijaitseva Paalan tila rakennuksineen, peltoineen ja metsineen oli isän elämäntyö hevosten lisäksi. Eläkeikään asti hän toimi ulkotyönohjaajana Tuukkalan b-mielisairaalassa. Isä piti potilaita mukanaan peltojen, metsien ja piha-alueiden hoitotöissä. Monelle heistä tutut maatalon työt olivat mielekästä toimintaa raskaan sairaalahoidon aikana.

Isä syntyi 9-lapsisen perheen kolmantena lapsena ja oli jo pienestä pitäen mukana talon töissä. Hän osoitti oma-aloitteisuutta muun muassa valjastamalla parihevoset jo 3-vuotiaana. Ymmärtäväinen Hilja-täti pelasti hänet vanhempien nuhteilta sanoen: ”Antaa Matti-pojan yrittää, kun kerran halua on.”

Ja yrittihän Matti. Suunnitelmissa olivat poliisin ja vanginvartijan ammatit, mutta suureksi onneksi ne kariutuivat. Näin hän itse kuvasi elämäänsä jälkikäteen.

Armeijan jälkeen hän innostui urheilusta, varsinkin hiihdosta, jossa hän pärjäsi aina SM-tasolla. Suurin palkinto taisi kuitenkin olla äiti, jonka kanssa hän kihlautui Rovaniemellä järjestetyissä hiihtokilpailuissa vuonna 1958. Yhteistä matkaa kuljettiin aina vuoteen 2019, jolloin Eeva-vaimo kuoli pitkään sairastettuaan ja isän toimiessa omaishoitajana.

Isän rakkain harrastus oli hevoset. Hänen elämänsä hevonen oli pieni, musta ja temperamenttinen tamma Arokatja. Parhain saavutus oli jokaisen suomenhevosihmisen unelma, eli pääsy Lappeenrantaan kuningatarkisaan vuonna 1993.

Isäni opittiin tuntemaan huumorintajuisena ja valoisana ihmisenä, jolla oli paljon ystäviä ja tuttavia elämän eri aloilta. Häneen oli helppo tutustua ja ihmisten oli helppo lähestyä häntä. Hänen kuoltuaan tuntuu kuin yksi aikakausi elämästä olisi päättynyt.

Kaipaamaan jäivät lapset, lapsenlapset sekä lapsenlapsen lapset.

Merja Tynys

Kirjoittaja on Matti Pöntisen tytär.