Saksan liittokanslerina 16 vuotta toimineen Angela Merkelin paikan täyttämisestä on povattu vaikeaa. Sunnuntaiset Saksan liittopäivävaalit ja niiden tulos kertovat siitä, että Merkelin lähtö synnyttää isoja tyhjiöitä.
Merkel on ollut 2000-luvun Euroopan ellei koko maailman näkyvin poliitikko. Merkel on edustanut vakautta. Kun on tarvittu eurooppalaista vaikuttajaa kriisin hetkellä, katseet ovat kääntyneet Saksan jämäkkään johtajaan.
Liittopäivävaalien tulos muuttaa Saksan politiikan valtasuhteita. Sosiaalidemokraatit nousee niukasti maan suurimmaksi puolueeksi. Samaan aikaan Merkelin oma kristillisdemokraattipuolueiden unioni koki historiallisen romahduksen. Sen kannatus ei ole aiemmin ollut näin matala.
Merkelin päätös jättää politiikka näkyy vaalituloksessa kahdella tasolla. Kristillisdemokraattista CDU:ta on aiemmin äänestetty myös Merkelin takia. Se on nostanut puolueen kannatusta ja mahdollistanut Saksassa kahden puolueen hallituspohjan. Nyt vaalitulos merkitsee käytännössä sitä, että enemmistöhallitukseen tarvitaan kolme puoluetta. Merkel on omalla osaamisellaan ja karismallaan ollut omalle puolueelleen kullanarvoinen. Samalla Saksassa on vallinnut poliittinen vakaus, jota vaalit eivät ole heilutelleet.
Alustavien tulosten perusteella ykkösehdokas tulevaksi liittokansleriksi on sosiaalidemokraattien Olaf Scholz. Scholz toimii nykyisin valtiovarainministerinä. Heinäkuussa Scholzin SPD-puolueen kannatus oli 15 prosentin tietämissä. Reilun kahden kuukauden aikana kannatus nousi kuitenkin kymmenen prosenttiyksikköä. Nyt puhutaan Scholz-ilmiöstä.
Ilmiö syntyi sillä, että Scholz oli kampanjan loppumetreillä kuin miespuolinen Merkel. Kansaan tämä puri. Lopulta puolue kampanjoi teemalla "joka haluaa Scholzin, äänestäköön SPD:tä". Monet halusivat.
Scholz ei välttämättä poikkea poliitikkona Merkelistä. Se olisi hyvä myös Suomelle, joka on tottunut EU-politiikassaan tukeutumaan Saksaan. Sillä tiellä on ollut vakaata kulkea.