Muistokirjoitus: Yhdistysaktiivi Jouko Kammosen hyväntuulisuus säteili kanssaihmisiinkin

Jouko Kammonen Vesa Vuorela

Hyvä ystävämme ja yhdistysaktiivi Jouko Kammonen menehtyi sairauskohtaukseen 7.10.2021. Jouko syntyi 20.7.1945 Juvan Kaislajärvellä Heretin mökkiin 7-lapsiseen perheeseen.

Syntymän yhteydessä Joukolla todettiin CP-vamma, joka vaikeutti hänen vartalonliikkeidensä hallintaa, ja esimerkiksi käveleminen oli hankalaa. Sodan jälkeen lähes kaikesta oli pulaa eikä sopivia apuvälineitä juurikaan ollut. Joukon perhe auttoi häntä arjen eri tilanteissa, ja Joukoa kannettiin pidemmät matkat, milloin repussa, milloin pärevakassa, vaikka hieman kauempana lammen rannalla sijaitseviin saunatiloihin.

Kahdeksan vuoden ikäisenä Jouko pääsi Pieksämäelle Vaalijalan lastenkotiin, jossa kuntoutuksen myötä Jouko oppi paremmin kävelemään. Joukon täytettyä 16 vuotta hänet siirrettiin Juvalle vanhainkotiin. Kun vanhemmille sosiaalihuollosta kerrottiin, että hänet on siirretty vanhainkotiin, päätti äiti hakea pojan kotiin.

Erinäisten vaiheiden jälkeen vanhemmat ikääntyivät eivätkä jaksaneet avustaa Joukoa, jolloin hän muutti asumaan yhdessä siskon tyttären perheen kanssa omakotitaloon silloiseen Mikkelin maalaiskuntaan Viinamäelle. Siskon tytön perheen muuttaessa Ruokolahteen Jouko jäi isännöimään taloa apunaan henkilökohtaiset avustajat.

1980- luvun alussa Jouko opiskeli Lehtimäen kansanopistossa ja sen jälkeen Otavan opistossa, jossa hän suoritti peruskoulun opinnot. Samoihin aikoihin käveleminen vaikeutui ja liikkuminen tapahtui sähköpyörätuolilla. Se ei kuitenkaan hidastanut Joukon tahtia, vaan hän pääsi opiskelemaan Invalidiliiton Järvenpään kauppakouluun, josta myöhemmin valmistui merkonomiksi.

Kova tiedonnälkä siivitti Joukoa eteenpäin eri opinnoissa ja polttava halu seurata aikaa ja sen tapahtumia oli hänelle ominaista. Jouko oli synnyinseudullaan sekä kylällä pidetty ja arvostettu persoona, joka otti osaa niin paikalliseen vesiosuuskuntaan, kuin toimi sihteerinä paikallisessa tiehoitokunnassa.

Eri harrastusten kirjo oli mittava: matkustelun lisäksi kulttuuririennot, shakki, sanaristikot ja jokakesäiset voitokkaat puhallustikkakisat Lahdenpohjassa olivat hänen mielipuuhaansa. Hän oli aktiivinen yhdistystoimija cp-yhdistyksessä ja merkittävä varainhankkija yhdistyksille. Usein hänet nähtiin arvan myynnissä Mikkelin torilla ja eri liiketiloissa ja voidaan sanoa, että hän edusti jo nyt lähes kadonnutta varainhankinnan kulttuuria.

Iän myötä vamma ei nuorene, ja Joukolla avun tarve lisääntyi, mutta itsenäisen elämän hallinta onnistui hyvin henkilökohtaisten avustajien ja läheisten tuen turvin.

Elämänkumppani löytyi vasta hiljattain ja kirkkohäitä juhlittiin juhannuksena.

Kaikista terveydellisistä vastoinkäymisistä huolimatta Joukolla oli ihmeellinen kyky olla positiivinen, ja hyväntuulisuus säteili ja loisti kanssaihmisiin. Hänen yksi jalo luonteenpirteensä oli olla puhumatta pahaa toisista kanssaihmisistä. Yksi hänen tunnetuimpia sanomisiaan oli, “ei tuu suru puseroon kun pistää puseron napit auki”.

Joukoa jäivät kaipaamaan vaimon lisäksi lähiomaiset, avustajat ja iso joukko hänen ystäviään.

Kauko Väisänen

Kirjoittaja on Jouko Kammosen ystävä.

Kommentoi

Mainos: Länsi-Savo

Monipuoliset sisältömme odottavat sinua!

| Päivitetty

Palvelut

Ruokapaikka