Helsingin käräjäoikeus aloitti maanantaina kansanedustaja Päivi Räsästä (kd.) koskevan rikosepäilyn käsittelyn. Syyttäjä vaatii Räsäselle sakkorangaistusta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Rikosepäilyn taustalla ovat Räsäsen Ylen radio-ohjelmassa esittämät väitteet, hänen sosiaalisessa mediassa jakamansa kirjoitukset ja mielipiteet, joiden epäillään panetelleen tai solvanneen homoseksuaaleja.
Syyttäjän mukaan oikeus ei nyt ota kantaa Raamattuun, jota Räsänen mielipiteissään on siteerannut. Syyttäjän mukaan kyse on Räsäsen tulkinnoista ja mielipiteistä. Syyttäjä vaatii myös Yleä poistamaan sen julkaisemasta radio-ohjelmasta lakia rikkovat kohdat.
Vaikka juridisesti oikeus ottaakin kantaa siihen, onko Räsänen syyllistynyt homojen solvaamiseen, on kysymys myös sananvapaudesta. Tätä korostaa syyttäjän vaatimus Yleä kohtaan. Syyttäjän vaatimus on harvinaisen kova medialle, joka toiminnassaan nojaa sananvapauslakiin. On erikoista, jos media joutuu puuttumaan aiempiin julkaisuihinsa, kun haastateltava on esittänyt niissä mielipiteitä, jotka myöhemmin ovat johtaneet tuomioihin.
Toimittaja Johanna Vehkoo sai kaksi viikkoa sitten vapauttavan tuomion kunnianloukkausjutussa. Käräjä- ja hovioikeudet olivat tuominneet Vehkoon sakkoihin, kun Vehkoo nimitti Facebook-kirjoituksessa oululaista aktivistia Junes Lokkaa rasistiksi ja natsipelleksi. Korkeimman oikeuden vapauttavaa päätöstä pidettiin voittona sananvapaudelle.
Vaikka Räsäsen ja Vehkoon tapaukset eivät ole läheskään identtisiä, sananvapausnäkökulma yhdistää niitä. Räsäsen kirjoitukset jakavat mielipiteet. Mutta se kuuluu sananvapauteen. Siihen kuuluu myös vastuullisuus. Siksi olisi hyvä, ettei mielipiteistä nousevia oikeusjuttuja olisi ruuhkaksi asti. Tätä kehitystä voi torpata rakentavalla mielipiteenilmaisulla ja erilaisten näkökantojen ymmärtämisellä.
On oikeuden päätös lopulta mikä tahansa, voi tästäkin odottaa pitkän kaavan käsittelyä. Vehkoo sai vapauttavan tuomion viiden vuoden oikeusrumban jälkeen.