Päätoimittajalta Vauhti hiljenee ja melkein pysähtyy – Raideliikenteen tulevaisuus Savossa näyttää kehnolta

Nykyisen Savon radan kunnostukseen ei näytä rahaa löytyvän. Ei myöskään Mikkelin aamujunan palauttamiseen. Mistä sitä löytyy tuleviin miljardihankkeisiin, ihmettelee päätoimittaja Timo Laitakari.

Miltä näyttää raideliikenteen tulevaisuus savolaisittain? Lyhyesti sanottuna kehnolta.

Savon radan parannuksiin ei näytä tällä vuosikymmenellä liikenevän valtiolta kuin murusia. Yhteyksien parantamiseen Mikkelistä pääkaupunkiseudulle ei tipu edes niitä.

Visiot ovat silti yhä villejä. Uudesta Helsinki–Porvoo–Kouvola-oikoradasta intoillaan, ja hankeyhtiötä viritellään suunnittelemaan tätä miljardien eurojen rataa.

Katkera vuodatukseni liittyy kahteen kuluneen viikon uutiseen. Kuten ehkä jo päättelittekin, kumpikin niistä oli Mikkelistä katsottuna huono.

Rapistuminen saattaa vähän hidastua, mutta tason nostosta on turha puhua.

Keskiviikkona Väylävirasto kertoi, oman käsityksensä siitä, millaisia liikenneinvestointeja tällä vuosikymmenellä pitäisi Suomeen tehdä. Kahdeksalle vuodelle jaettavaa on noin kolme miljardia euroa. Tästä rautateiden kehittämiseen menisi 1,7 miljardia euroa.

Mikä on Savon radan osuus? Kymmenen miljoonaa euroa Kouvola–Kuopio-välin parantamiseen. Mitä sillä saadaan tehdyksi? Eipä juuri mitään. Rapistuminen saattaa vähän hidastua, mutta tason nostosta on turha puhua.

Itä-Suomesta esitettiin samalle välille 170 miljoonan euron rahoitusta. Tällä olisi saatu aikaan aikasäästöjä, sujuvuutta ja turvallisuutta. Toiveet kuunneltiin. Siihen jäi.

Lopulliset päätökset investoinneissa toki tehdään eduskunnassa. (Väyläviraston koko investointiohjelma löytyy tästä linkistä .)

Yhteydet Helsingistä Venäjälle tässä painavat eikä huoli tohmajärveläisten pääsystä isolle kirkolle.

Kun katsotaan Mikkelistä itään – Karjalan radan suuntaan – mittaluokat Väyläviraston listalla muuttuvat. Erilaisia parannushankkeita on jonossa 350 miljoonalla eurolla.

Ennen kuin ruvetaan kateelliseksi Karjalan heimolle, on syytä huomata isompi kuva: yhteydet Helsingistä Venäjälle tässä painavat eikä huoli tohmajärveläisten pääsystä isolle kirkolle.

Pietarin Allegroille tehdään nopeampaa rataa Vainikkalaan, ja Imatralla parannetaan ratajärjestelyitä itärajan yli. Kun siirrytään rajanylityspaikoilta kohti Pohjois-Karjalaa, rahatkin vähenevät. Imatra–Joensuu-väli joutui tyytymään 30 miljoonaan euroon, kun tarve olisi 330 miljoonaa.

Jos savolaisen pitää olla aamulla Stadissa, se tarkoittaa hotelliyötä tai kumin polttamista Viitostiellä.

Torstaina VR ja liikenne- ja viestintäministeriö kertoivat yhdeksän vuoden ostoliikennesopimuksesta. Kyse on vuoroista, jotka eivät VR:lle ole kaupallisesti kannattavia. Valtio maksaa VR:lle, jotta yhteydet kuitenkin toimivat.

Vuosi sitten VR ja ministeriö tekivät edellisen sopimuksen ja päättivät yllättäen, ettei Mikkeli tarvitse aamujunaa. Vuoden aikana tehty lobbaus meni hukkaan. Yhteys ei palaa, vaikka tarve olisi kova.

Jos savolaisen pitää olla aamulla Stadissa, se tarkoittaa hotelliyötä tai kumin polttamista Viitostiellä.

On tuossa mainitussa 314 miljoonan euron sopimuksessa toki muutakin ihmeteltävää – ehkä jopa Mikkelin aamujunaa isompaa.

VR:n monopoli rautateiden henkilöliikenteessä päättyi 2020. Nyt ministeriö tästä huolimatta teki pitkän sopimuksen VR:n kanssa ja lykkäsi kilpailutusta niin pitkälle kuin suinkin.

Turha siis odottaa, että kilpailun avautuminen parantaisi maakuntien raideliikennettä ihan äkkiä. Toiveikasta katsetta voi suunnata 2030-luvulle.

Kysyn vain: olenko tyhmä, kun en tajua raidematematiikkaa?

Mikä yhdistää viikon uutisia? Rahan vähyys. Siitähän kaikki ongelmat täällä johtuvat.

Väylävirasto kertoi, että hyviä parannuskohteita olisi jonossa kymmenellä miljardilla eurolla. Rahaa on kolme miljardia.

Suomi-neito sairastelee rahanpuutetta nykyisen liikenneverkon ylläpitämisessä ja parantamisessa. Uusia yhteyksiä silti visioidaan kartta punaiseksi. Niissäkin puhutaan useista miljardeista (eli tuhansista miljoonista) euroista: Suomi-rata, Turun tunnin juna, lentorata, Itärata...

Mittasuhteet ovat absurdit. Savon radan parantamiseen liikenee Väyläviraston papereissa tällä vuosikymmenellä kymmenen miljoonaa euroa. Samaan aikaan Savossa haaveillaan, että seuraavalla vuosikymmenellä olisi käytössä 1,7 miljardia ihan uuteen Itärataan – ja lisäksi moneen muuhun miljardirataan.

En nyt muistuttele niistä reilusta kymmenestä miljoonasta eurosta, jotka Savon kaupungit ovat luvanneet pistää Itäradan suunnitteluun. Kysyn vain: olenko tyhmä, kun en tajua raidematematiikkaa?

PS. Kirjoitin melkein saman kolumnin myös reilu vuosi sitten. Sen voit lukea tästä.

Kirjoittaja on Länsi-Savon vastaava päätoimittaja.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka