Pyhäpäiväksi | Toivon kannattelijoina

Oletko sinä pitänyt pientä lasta sylissäsi? Kun pienen nyytin saa käsivarsilleen, mielessä voi olla ihastusta ja onnellisuutta, ehkä myös huolta. Syli on pienokaiselle hyvin tärkeä. Samoin katse ja hymy. Syli ja hyväksyvä katse ovat niitä asioita, joilla kannattelemme häntä. Kannattelua ei voi koskaan saada liikaa.

Evankeliumissa pääsemme temppeliin Simeonin mukaan. Hänkin sai käsivarsilleen pienen lapsen. Tätä hetkeä hän oli odottanut. Hänelle oli Pyhä Henki luvannut, että hän saa ennen kuolemaansa nähdä Pelastajan. Ja nyt tuo Pelastaja oli hänen sylissään. Hän sai kannatella toivoa.

Simeonin sanat ”silmäni ovat nähneet”, puhuttelevat. Pyhä Henki avasi Simeonin silmät näkemään enemmän kuin pienen lapsen.

Me jokainen tarvitsemme nähdyksi tulemista. Kaikenikäisinä. Erityisen tärkeää nähdyksi tuleminen on lasten ja nuorten kohdalla. Kannattelu on meidän aikuisten tehtävä.

Siksi rukoilen, että silmäni näkisivät pintaa syvemmälle. Että näkisin ihmeen jokaisessa kohtaamassani lapsessa ja nuoressa. Koska sitä he ovat. Ihmeitä. Arvokkaita helmiä.

Me voimme olla toivon kannattelijoita monin tavoin. Pitämällä lapsia ja nuoria sylissämme rukouksin, tukemalla, olemalla läsnä. Tänään 6.2. alkava Yhteisvastuu-keräys antaa myös mahdollisuuden auttaa erityisesti koronapandemiasta kärsiviä lapsia ja nuoria.

Että näkisin ihmeen jokaisessa kohtaamassani lapsessa ja nuoressa. Koska sitä he ovat. Ihmeitä. Arvokkaita helmiä.

Simeon sai hetken kannatella Jeesusta, mutta Jeesus kannattelee meitä aina. Hän näkee meidät. Hänen katseessaan on rakkaus.

Kirjoittaja on diakoniatyöntekijä Tainionvirran seurakunnassa Hartolassa.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka