Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Päätoimittajalta Vanhat liikehuoneistot ovat nykyajan ongelmajätettä

Osuuspankki myi ongelmakiinteistöjään varattomille ja siirsi vastuunsa toisten niskoille. Lakia on noudatettu, mutta kuinka vastuullista tällainen on?

Jotkut uutiset jäävät mieleen. 40 vuotta sitten kohistiin myrkkylaivuri Jukka Ojarannasta. Hän upotti Saaristomerelle Dragsfjärdin vesille vähintään kymmeniä tynnyreitä teollisuuden ongelmajätteitä kesällä 1982.

Tapaus putkahti mieleen, kun luin Suomen Kuvalehden uutista Pieksämäeltä. Siellä Suur-Savon osuuspankki on myynyt pitkään tyhjillään olleita vanhoja liikekiinteistöjään varattomille, isoissa ulosottoveloissa oleville ihmisille.

Uudet omistajat ovat – yllätys, yllätys – jättäneet velvoitteensa hoitamatta. Maksut ovat jääneet kiinteistön muiden osakkaiden kontolle, mutta pankki on päässyt pälkähästä.

Vanhat liikekiinteistöt voivat nykyisin olla pahimman luokan ongelmajätettä. Niitä ei kipata mereen, mutta moni jättää mielellään sotkut muiden siivottaviksi.

Suomen Kuvalehdessä esiin nousi Pieksämäki. Lähikunnista löytyy ihan vastaavia esimerkkejä.

Warkauden lehti uutisoi viime viikolla Kiinteistöyhtiö Varkauden Pankkitalon hakeutuvan konkurssiin. Hallituksen viimeinen puheenjohtaja kertoi, että kaikki alkoi siitä, kun yhtiön suuri osakas, Pohjois-Savon osuuspankki myi osuutensa. Kauppa tehtiin "pilkkahinnalla", ja kohta jäivät vastikkeet vaille maksajaa.

Vastaavasti Punkaharjulla vanhan linja-autoaseman kiinteistöyhtiö hakeutui elokuussa konkurssiin. Puruvesi-lehden uutisessa yhdeksi tilanteen aiheuttajaksi nousi Suur-Savon osuuspankki, joka oli aikaisemmin omistanut rakennuksesta tiloja. Kun tilat päätyivät tahoille, jotka eivät maksaneet vastikkeitaan, kiinteistöyhtiön talous ei kestänyt.

Kasvukeskusten ulkopuolella kiinteistöbisnes on muuttunut. Monella paikkakunnalla ollaan tilanteessa, jossa kivijalkaliikkeen lopettaessa uutta kunnollista vuokralaista ei millään löydy. Lämmityskulut, taloyhtiöiden vastikkeet ja muut kulut täytyisi silti maksaa.

Suomessa on tuhansia rakennuksia ja liiketiloja, jotka ovat muuttuneet lähes arvottomiksi. Kun paikkakunnalta väki vähenee, tilojen kysyntä lopahtaa ja vuokrahinnat laskevat. Remontteihin ei riitä rahaa, joten kuntokin rapistuu.

Ei ole ihme, että Suur-Savon osuuspankkikin on jo pitkään pyrkinyt liikekiinteistöistään eroon.

Esimerkiksi yksi SK:n jutussa mainittu vuonna 1982 rakennettu liikehuoneisto oli ollut tyhjillään yli 20 vuotta ennen sen myyntiä. Kulut ovat koko ajan juosseet. Pankin aiemmin omistaman tilan vierestä joku myy nyt lähes sadan neliön tilaa yhden euron kauppahinnalla.

Palataan hetkeksi laivuri Ojarantaan, joka upotti troolaristaan mereen Nokian ja Keskuslaboratorio Oy:n toiminnasta syntyneitä myrkkyjä, muun muassa PCB:tä.

Ojaranta sai yli kahden vuoden tuomion ympäristörikoksista. Varsinaiset toimeksiantajat, joiden ongelmajätteistä oli kyse, jäivät ilman rangaistuksia. Yhtiöt eivät ehkä olleet turhan tarkkoja siitä, kenelle jätteensä uskoivat, mutta olivat toimineet lakien ja asetusten mukaan.

Myös Pieksämäen kiinteistökaupoissa pankki korostaa toimineensa lakien mukaan. Asuntokauppalaki ei velvoita ostajien maksukyvyn selvittämiseen. Pankilla ei myöskään ole tällaisissa tapauksissa lupaa tarkastaa luottotietoja.

Pankit eivät ole ainoita tahoja, jotka myyvät ongelmakiinteistöjään tämän päivän "myrkkylaivureille", kuten selviää esimerkiksi tästä Ylen artikkelista.

Miksi juuri pankit nostetaan tikun nokkaan? Muun muassa siksi, että pankit eivät ole mitä tahansa toimijoita. Ne ovat yrityksiä, joille tavalliset ihmiset uskovat tärkeimmät raha-asiansa ja elämänmittaiset säästönsä.

Maakunnalliset osuuspankit ovat toimineet alueella "aina". Niiden hallinto koostuu tutuista, paikallisista ihmisistä. Aika moni odottaa, että paikallinen pankki toimii reilusti ja vastuullisesti, vaikka kaikki muut eivät toimisikaan.

Lain noudattaminen on pankille hyvä lähtökohta. Se ei kuitenkaan riitä, jos haluaa olla eettinen ja vastuullinen – kuten pankit itse kertovat olevansa.

Vastuullisuudessa teot ratkaisevat. Eivät nämä julkisuuteen tulleet kaupat hyvää osuuspankista kerro.

Vaikea kuvitella, että pankissa ei ole tiedostettu riskiä, joka liittyy ostajien maksukykyyn. Vaikea myöskään uskoa, ettei pankki halutessaan pystyisi selvittämään ostajien taustoja. Ulosottotiedot ovat julkisia.

Kirjoittaja on Länsi-Savon vastaava päätoimittaja.