Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Uusi kirja murskaa myyttejä Mannerheimin murhayrityksistä Mikkelissä – Mikko Tynin teos kertoo Marskin henkivartioinnista kolmessa sodassa ja niiden jälkeen

Marsalkan murhayrityksestä Mikkelissä kiinni jäänyt virolainen desantti auttoi päämajaa huijaamaan NKVD:tä pahemman kerran.

Marsalkka Mannerheim johti Suomen armeijaa kolmessa sodassa. Ylipäällikkö liikkui paljon ja Mikkelin päämajavuosina hän oli kaupunkilaisille tuttu näky.

Marsalkka suhtautui turvallisuuteensa vakavasti. Hän ei kuitenkaan pitänyt näkyvistä turvajärjestelyistä ja edellytti turvamiehiltään näkymättömyyttä.

Siitä huolimatta ylipäälliköstä pidettiin tarkka huoli. Kaupungilla marsalkan seurueen perässä käveli useimmiten vain kaksi turvamiestä, mutta rintamakäynneillä vartiointia tehostettiin, sodan loppuvaiheessa muulloinkin.

Tietokirjailija Mikko Tynin kiehtova teos Marsalkan muskettisoturit (Docendo) kertoo, millaisin voimin ja järjestelyin Mannerheimia suojeltiin. Sotilaspukuisten turvamiesten, Erikoisryhmän lisäksi hänellä oli siviilipukuisia, huomaamattomia ”varjoja”.

Turvamiehet koottiin vapaaehtoisista ja päteviksi katsotuista, useimmiten eriasteista poliisi- ja sotilastaustaa omaavista henkilöistä. Mikkeliläisiä ei juuri ollut mukana, lähes ainoa poikkeus oli jatkosodan aikana turvamiehenä palvellut rikosetsivä Erkki Niinivaara.

Kirjassa kerrotaan myös monta Mikkelin sotahistoriaan liittyvää tarinaa. Niistä Tyni tuo esiin uutta arkistotietoa ja todistaa osan mikkeliläisistä sotalegendoista mielikuvituksen tuotteiksi.

Yksi tarina ajoittuu joulukuuhun 1939. Sen mukaan neuvostodesantti pääsi suomalaisen luutnantin univormussa ravintola Seurahuoneen aulaan, ilmoittaen haluavansa keskustella Mannerheimin kanssa. Yritys tyrehtyi tarkan vartiomiehen tekemään hälytykseen ja desantin pidätykseen.

Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Tapaukselle ei löydy todisteita mistään arkistotiedoista, kuten päämajan sotapoliisitoimiston päiväkirjoista tai Mikkelin poliisilaitoksen asiakirjoista.

Asiaan liittyy Mikkelin loppiaisaaton pommitus 5.1.1940. Siinä surmansa saaneiden joukossa oli viisi poliisivankilassa ollutta miestä. On kerrottu, että valeluutnantti olisi ollut yksi kuolleista.

Tämäkään ei ole totta. Valtiollisen poliisin arkistoihin perehtynyt Tyni todistaa, että menehtyneet olivat Kannaksella vakoilijoina pidätettyjä miehiä.

Neuvostoliitto suunnitteli Mannerheimin murhaamista.

– Tämä yksityiskohta paljastaa kertomuksen fiktiivisyyden ja valaisee kenties myös sen syntytaustaa, kirjoittaa Tyni.

– Todennäköisimmäksi selitykseksi tarinan synnylle jää kaupunkilaisten pariin levinnyt tieto...menehtyneistä vakoojista ja sen yhdistyminen mahdollisesti jonkinlaiseen todelliseen, ilmeisen viattomaan sekaannukseen...Seurahuoneen ovella, Tyni jatkaa.

Paljon kerrottu tarina on myös Moision sotasairaalan johtajan, Sigurd Alfthanin murha 8.11.1942.

Poikansa kanssa huvilalle Annilanselän rantaan mennyt Alfthan kohtasi sisälle murtautuneen, sotilaspukuisen miehen. Syntyi käsikähmä.

Tunkeutuja ampui poika Olofia ja sen jälkeen teloitustyyliin Sigurdia, joka kuoli välittömästi. Tappaja pakeni, mutta löytyi joulukuussa Vaajakoskelta. Tulitaistelun päätteeksi hän surmasi itsensä.

Tekijää on pidetty desanttina, tehtävänään huvilassa kesäisin asuneen Mannerheimin murha. Yhden version mukaan tehtävänä olisi ollut myös Graniittitalon räjäyttäminen.

Surmaaja oli kuitenkin suomalainen taparikollinen Aulis Kovanen, joka oli karannut Jyväskylän sotilasyksiköstään. Asia kerrottiin tuoreeltaan sanomalehdissä, mutta:

– Syystä tai toisesta tosiasiallinen tapahtumakulku kuitenkin vaipui unohduksiin ja korvautui värikkäällä, spekulatiivisella kertomaperinteellä, jota on vielä viime vuosinakin tietoisesti pidetty hengissä, kirjoittaa Tyni.

Marsalkan henkeä uhattiin oikeastikin. Tynin mukaan hän oli useampaan kertaan vaarassa rintamamatkoillaan ja Neuvostoliitto suunnitteli hänen murhaamistaan.

Vakavin läheltä piti -tilanne oli rintamakäynnillä Sammatuksessa 25.9.1943. Pioneeriupseerikurssin loppunäytöstä seurannut Mannerheim joutui tarkka-ampujan tähtäimeen, mutta tiedustelutehtävässä ollut punasotilas ei ampunut, jottei olisi paljastunut. Hän ei tunnistanut, että tähtäinristikossa oli Mannerheim.

Anekdoottejakin kirjasta löytyy. Turvamiehille riitti töitä, kun SS-valtakunnanmarsalkka Heinrich Himmler kävi Mikkelissä 30.7.1942. Hänen palatessaan hotelli Kalevaan turvatarkastajat löysivät portaikkoon sammuneen upseerin, joka korjattiin pois Saksan kakkosmiehen jaloista.

Pisimmälle viedyn murhayrityksen sai tehtäväkseen Karl Evert Raynard. Tarinaan liittyy merkittävä suomalaistiedustelun voitto.

Raynard, syntyjään virolainen Karl Aleksander Vahter, pudotettiin toisen desantin kanssa Ihastjärvelle 16.3.1943. He jäivät heti kiinni, mukanaan aseita, räjähdysaineita ja myrkkyjä.

Kuulusteluissa selvisi, että sotilastiedustelu NKVD oli jo kuukausia koulinut desantteja Mannerheimin murhaamiseen, ensisijaisesti väijytyksellä jossakin Mikkelin ulkopuolella. Oletus oli, että ylipäällikön kuolema romahduttaisi suomalaisten taistelutahdon.

Suomalaiset värväsivät Vahterin lähettämään harhautusviestejä Neuvostoliittoon. Vaihtoehtona oli kuolemantuomio. Vahterin viestien ansiosta saatiin kiinni useita muita desantteja ja lopulta niillä huijattiin myös NKVD uskomaan että marsalkan murha olisi liian riskialtis tehtävä. NKVD luopui operaatiosta huhtikuussa.

Vahter sai uuden henkilöllisyyden Raynardina. Suomen armeijan sotamiehenä hän toimi edelleen radioharhautustehtävissä.

Välirauhan jälkeen hän siirtyi Ruotsin ja Britannian kautta Sydneyhyn, Australiaan. Hän sai maan kansalaisuuden vuonna 1951 ja teki elämäntyönsä merikapteenina rahtilaivoissa. Hän kuoli vuonna 1998.

Mikko Tyni luennoi kirjastaan Sodan ja rauhan keskus Muistissa lauantaina 22.10. Luennollaan hän keskittyy henkilösuojausjärjestelyiden ydinkohtiin, käytännön seikkoihin ja keskeisiin henkilöihin. Lisäksi hän paneutuu tarkemmin muutamaan erityistilanteeseen, kuten Hitlerin vierailuun Mannerheimin syntymäpäivillä 4.6.1942 ja marsalkan murhayritykseen sitä seuraavana vuonna.

Tilaisuus on yleisölle avoin ja sen pääsymaksu on viisi euroa.