Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Jaakobinlähteen nimi on arvoitus – Unohduksiin jääneen uskonnollishenkisen lähteen pelättiin katoavan Pursialan rakentamisen alle

Jääkylmä vesi pulppuaa harjun reunasta kallion kupeesta.

Pursialan Hiidenkirnun parkkipaikalta Geoparkin opastekyltin vierestä lähtee huomaamaton polku pusikkoon Pappilanselän rannan suuntaan.

Polun päätä ei äkkäisi, jos ei tietäisi. Martti Hahtola tietää ja menee edellä.

– Tässä on ihan hyvä polku. Tätä ei ole raivattu, vaan se on syntynyt tallaamalla. Kyllä täällä on liikuttu, sanoo Hahtola.

Polku haarautuu, suunnataan oikealle ja ylitetään kaatuneita puita. Nyt etsitään alueella olevaa luonnonlähdettä, Jaakobinlähdettä.

Hahtola on käynyt paikalla ennenkin. Vesi kimaltelee saniaisten keskellä.

Mikään lähde-kaunis-katselen -lähde se ei ole. Lähteen reunoilla ja pohjalla on tiiliskivenkappaleita ja kaikenlaista roskaa sekä liki puolen metrin hulevesiputki aivan lähteen päällä.

Vesi on jääkylmää. Vähän arveluttaa hulevesiputken vuoksi maistaa vettä. Betoniputki on onneksi kuivana. Hahtola vakuuttaa, että hyvää on.

– Vesi pulppuaa moreeniharjun reunasta kallion kupeesta. Ennallistamista lähde kyllä vaatii ja ehdottomasti säilyttämistä.

Lähistöltä kuuluu maansiirtokoneen jyrinää. Lähde on pienen matkan päässä purkamista odottelevasta Varsavuoren entisestä hotellista. Rakennusliikkeen koneet muokkaavat maata tonteiksi.

– Aluksi oli pelko, että lähde jää maansiirtotöiden alle. Mikkelin kaupungin kanssa on sovittu, että niin ei käy, sanoo Hahtola.

Lähteen miljöö on kuin viidakko. Kuuset ovat järeitä ja jykevimmät männyt ehkä parisataa vuotta vanhoja.

Siellä täällä on rojua, penkkiryhmä, kattohuovan kappaleita ja nuotiopohja, jotka saattavat olla peruja hotellitoiminnasta.

Ennallistamista lähde kyllä vaatii ja ehdottomasti säilyttämistä.

Martti Hahtola

Hotellin vieressä on entinen tenniskenttä, joka nyt kasvaa sakeaa vesakkoa. Hulevesiputki on todennäköisesti noilta ajoilta.

Martti Hahtola, eläkkeellä oleva biologian opettaja, luonnonsuojeluyhdistyksen aktiivi ja metsämies, on kolunnut kaikki Mikkelin nurkat ja maastot, mutta sanoo, että tämä lähdealue ja viereinen kalliomaasto on hänellekin vähän tuntematonta.

Lähde ja rantakalliot muodostavat huikean luonnonalueen, jota voi kaiken Pursialan rakentamisen ja teollisuuden keskellä sanoa ihan löydöksi.

– Tätä ei moni tiedä. Lähdettä ei ole edes peruskartassa.

Kuitenkin vielä on niitä, jotka tuntevat Jaakobinlähteen. Eläkkeellä olevalla opettajalla Pertti Parkkolalla on omakohtaista kokemusta.

– Pikkupoikana käytiin Salapirkonlahdelta vanhempien kesäpaikalta veneellä hakemassa lähteestä vettä peltikannuun, muistelee Parkkola.

Tämä tapahtui viime sotavuosien alla. Vuosien mittaan lähteen käyttö vesipaikkana hiljeni, mutta Parkkola, 86, muistaa tienoon hyvin.

– Lähde ja viereinen kallio oli 1930-luvulla suosittu retkipaikka. Moni löysi tällä retkellä puolison.

Alue on Kirkonvarkauden ydintä. Nimen tausta on tuttu. Kun kirkkokansa souti pois Savilahden satamasta, kirkko katosi kallioniemen taakse.

– Varsavuoren kallioiden nimihistoria on oudompi. Parkkola tietää yhden selityksen.

– Alueella oli Lyytikäisen talo, jonka Niilo-poika oli maanmittareiden oppaana. Virkamiehet kysyivät, että mikä on kallion nimi. Niilo ei tiennyt, mutta sanoi, että heidän varsansa ovat olleet tässä laitumella. Niin siitä tuli Varsavuori. Tämä on tiettävästi tapahtunut 1930-luvun lopulla.

Sen sijaan lähteen nimi, Jaakobinlähde, on arvoitus.

Jyväskylän yliopiston opiskelija Miia Luoranen teki vuonna 2012 pro gradu -työn Mikkelin paikannimistä. Jaakobinlähteestä hän kirjoittaa lähdeviitteeseen nojaten, että ”Ruamatusta sen nim varmast ol löytynä”.

Upea miljöö jää ennalleen ja merkitään asemakaavaan virkistysalueeksi.

Nimeämisperuste jää silti epäselväksi. Parkkola pohtii, että tienoilla asui uskonnollishenkistä väkeä, joten nimi varmaan juontuu siitä.

Mikkelin oppaiden puheenjohtaja Helena Partanen sanoo, että nimihistoriaa on häneltäkin kyselty usein. Paikallishistorian tuntijana Partanen löysi vanhojen lehtien arkistoista pari viittausta.

– Vuosina 1937–1938 Mikkelin Sanomissa ja Vapaudessa oli sen ajan menovinkeissä ilmoitus juhannusjuhlien järjestämisestä Jaakobinlähteellä. Juhlien luonne oli ”hengellinen kokkojuhla” ja järjestäjänä kaupunkiseurakunta.

Vuoden 1922 Vapaudessa oli ilmoitus, jonka mukaan Mikkelin puutyöntekijöiden ammattiosasto teki heinäkuussa ”kesähuviretken Jaakobin lähteelle”.

– Muita viitteitä ei oikein ole. Jospa löytyisi esimerkiksi kartta, jossa lähde olisi vuosilukutietoineen. Tällainen kohde pitää ehdottomasti säilyttää, sanoo Partanen.

Tallaantuneet polut ja muutama lankku istuinpenkkinä kertovat, että kallioalueella käy kulkijoita.

Kallio putoaa kahdessa kohdassa suoraan Saimaaseen. Oikealla näkyy Kirkonvarkauden silta, edessä Salosaari ja Lamposaari, kauempana Ritvalan ranta laitureineen. Kaupungin silhuetti jää katveeseen. Takana on Pursialan teollisuusrakennuksia.

Lähteen alue on lehtokorpea, kallioalue mustikkatyyppiä. Alue on jääkauden aikaan syntynyttä moreeniselännettä, jossa silokallio pilkistää paikoin esiin. Puita ei ole kaadettu ikiaikoihin.

– Alueelle ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin vähän avata polkuja. Ehkä joku penkki. Tämä on hieno paikka, sanoo Hahtola.

Maankäyttöä tarkastellaan Pursialan asemakaavan saneerauksessa. Kaupungin maankäyttöjohtaja Topiantti Äikäs sanoo, että lähteen ja kallion upea miljöö jää ennalleen ja merkitään asemakaavaan virkistysalueeksi.

Äikäs lupaa myös lähteen kunnostusta, ennen muuta hulevesiputkien poistamista. Mitään isompia remontteja alueella ei tehdä, mutta luvassa on polkuja, rojujen siivousta, opasteita ja penkkejä, mahdollisesti jopa laavu ja tulipaikka.