Jos Epeli ei pääse metsään, siitä tulee levoton väkkärä – Tämän työtä rakastavan, "hiljaisten jurrikoiden koiran" rodun juuret ulottuvat 1800-luvun Suomeen ja osin Mikkeliinkin
Sekarotuisesta metsästyskoirien joukosta saatiin jalostamalla maltillisen kokoinen ja Suomen oloihin soveltuva ajokoira, joka ei jätä jahtia kesken.
Piikkilanka-aita, heikot jäät tai valtatie eivät ole esteenä, kun Epelin nenä haistaa jäniksen. Suomenajokoiran vietti metsästykseen on niin vahva, että kaikki muu ympärillä oleva unohtuu.