"Jumalan maailmassa pieni on suurta, vaatimaton mahtavaa, heikko voimakasta", kirjoittaa Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen.
Vastasyntynyt lapsi on aina ihme. Seimessä makaavaan Jeesus-lapseen sisältyy joulun suuri ihme. Se on järjen ylittävä salaisuus. Jouluna ihmiseksi syntynyt Jumala on pieni, heikko ja avuton lapsi.
Kirjailija Gertrud von Le Fortin novellissa arka nunna sanoo Jeesus-lasta esittävästä vaatimattomasta veistoksesta: ”Voi, kuinka pieni hän on ja kuinka heikko!” Siihen vastaa toinen nunna: ”Ei! Kuinka pieni hän on! Ja kuinka mahtava!”
Jumalan maailmassa pieni on suurta, vaatimaton mahtavaa, heikko voimakasta.
”Kuinka pieni hän on! Ja kuinka mahtava!” Tätä joulun evankeliumi julistaa. Ihmismitoin pieni, heikko ja avuton seimen lapsi on mahtava ja voimakas. Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Ensimmäisenä jouluna Betlehemin tallin seimeen kapaloitu lapsi on merkki Jumalan tulemisesta meidän luoksemme. Samalla tämä merkki on totta juuri nyt. Tässä lapsessa Jumala on ihmisten keskellä.
Elämme tänäkin jouluna monien huolten, epävarmuuksien ja pelon maailmassa. Joulun lasta ei tarvitse pelätä. Päinvastoin hän on tullut poistamaan pelon. Hän on nimensä mukaisesti Immanuel – Jumala meidän kanssamme.
Elääkseen ihminen tarvitsee toivoa. Se tuo elämään ja tulevaisuuteen mielekkyyden ja tarkoituksen. Kristillinen toivo tarkoittaa suuntautumista sellaiseen tulevaan hyvään, jonka toteutuminen on varmaa, vaikka emme sitä vielä näe.
Joulun lapsi on toivon merkki. Toivo kurottuu tämän ajan ja maailman ulkopuolelle Jumalaan, joka on luvannut pitää luoduistaan huolta.
Pienessä seimen Jeesus-lapsessa maailmalla on toivo. ”Kuinka pieni hän on! Ja kuinka mahtava!”
Kirjoittaja on Mikkelin hiippakunnan piispa.