Kahden viikon päästä käytäviin eduskuntavaaleihin on liittynyt jännittävä ilmiö. Osa puolueista on jo hyvissä ajoin asettanut tiukkoja reunaehtoja siihen, keiden kanssa ne ovat valmiita hallitukseen.
Esimerkiksi SDP:n puheenjohtaja, pääministeri Sanna Marin ilmoitti jo tammikuun alkupuolella, ettei SDP mene samaan hallitukseen perussuomalaisten kanssa. Hän perusteli linjaa sillä, että puolueiden arvot ja ihmiskäsitykset eroavat niin paljon toisistaan.
Keskustan puheenjohtaja, valtiovarainministeri Annika Saarikko puolestaan sanoi runsas viikko sitten, ettei keskusta lähde vaalien jälkeen hallitukseen, joka muodostettaisiin nykyiselle pohjalle. Perusteena olivat talouslinjojen suuret erot nykyhallituksen sisällä.
Puolueilla on totta kai tarvetta erottautua toisistaan vaalien alla, mutta näin tiukkoja rajauksia hallitusyhteistyölle ei ole yleensä asetettu. Kortit on ennemminkin pidetty piilossa ja viestitty, miten "ensin katsotaan vaalien tulos" ja "ollaan avoimia eri vaihtoehdoille".
Vaalien alla kolmen suuren puolueen – SDP:n, kokoomuksen ja perussuomalaisten – erot ovat pienentyneet kannatuskyselyissä. Tilanne on jännittävä, sillä eniten kansanedustajia saaneen puolueen puheenjohtaja aloittaa hallitustunnustelut. Nyt osa suurimpien puolueiden yhdistelmistä on jo pois pelistä, joten hallitusneuvotteluista voi veikata kiperiä.
Ilmiö kertoo myös puolueiden ryhmittymisestä Ruotsin mallin mukaisiin niin sanottuihin blokkeihin. Ruotsissa äänestäjät voivat valita joko punavihreän tai oikeistopuolueiden muodostaman blokin väliltä. Blokkien järjestys määrää, kuka Ruotsia johtaa.
Tosin ei hallituksen muodostaminen ole ollut Ruotsissakaan helppoa viime vuosina. Järjestelmä ei myöskään takaa suurimmalle puolueelle automaattisesti pääministerin paikkaa.
Eri järjestelmissä on hyviä ja huonoja puolia. Blokkivaalien hyvä puoli on se, että niissä äänestäjän kuluttajansuoja on tavallaan korkeampi. Jos äänestää voittavaa blokkia, saa todennäköisesti hallituksen, jonka talouslinja miellyttää.
Suomessa porvarillista puoluetta äänestävä saattaa vaalien jälkeen nähdä puolueensa menevän apupuolueeksi vasemmistovetoiseen hallitukseen – tai toisin päin.