Suomen talouden vihreä siirtymä on lähtenyt liikkeelle vilkkaasti. Yksi vauhdittaja on runsas vuosi sitten alkanut Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa. Suomalaisten yritysten piti – ja ne halusivat – päästä irti Venäjän fossiilisilla polttoaineilla tehdystä energiasta.
Kyse on paitsi Venäjä-riippuvuuksien katkaisusta, myös valtavasta kehitys- ja investointiloikasta.
Elinkeinoelämän keskusliitto EK julkaisi tällä viikolla palvelun, johon on listattu Suomessa vireillä olevat vihreät investoinnit. Niiden kokonaissumma on hätkähdyttävät 15 miljardia euroa. Tämän luvun päälle tulevat vielä investoinnit maatuulivoimaan ja energiaverkkoihin.
15 miljardin kokonaispotti koostuu suunnitelmista satsata muun muassa vetytalouteen, akkuteollisuuteen ja merituulivoimaan. Joukossa on esimerkiksi teräsvalmistaja SSAB:n Raahen-tehtaan muuttaminen kokonaan fossiilittomaksi, mihin on arvioitu kuluvan yli kaksi miljardia euroa.
Monet jo suunnitteilla olevista hankkeista joko vähentävät hiilidioksidipäästöjä suoraan tai tai auttavat niiden kompensoimisessa.
Puoluejohtajat ovat kuluneella viikolla vääntäneet vaalipaneeleissa muun muassa siitä, mikä olisi oikea tavoitevuosi Suomen hiilineutraaliudelle. Yrityksille vastaus tuntuu olevan selvä: mahdollisimman nopeasti.
On erityisen positiivista, että vihreä siirtymä näyttää etenevän markkinaehtoisesti. Yrityksille kyse ei ole pelkästä vihreiden arvojen edistämisestä. Ne tavoittelevat kilpailuetuja ja tulevaisuuden voittoja, eivätkä lähde miljardiuudistuksiin ilman tarkkoja laskelmia. Esimerkiksi niin sanotun vihreän vedyn tuotannosta tavoitellaan Suomen seuraavaa teollista valttia.
EK:n listalla on joitakin kohteita kaakosta ja muusta itäisestä Suomesta, mutta vähemmän kuin esimerkiksi länsirannikolta. Yksi syy lienee se, että kaakossa tuulivoiman rakentamista on rajoitettu, koska voimaloiden pelätään häiritsevän puolustusvoimien tutkia. Muualla moni vihreän vedyn hanke nojautuu juuri uusiutuvaan tuulivoimaan.
Kaakon kannalta täytyy toivoa, että tuulivoiman rakentamisen rajoituksiin löydetään ratkaisu, joka mahdollistaisi myllyjen rakentamisen vaarantamatta puolustuskykyä.