Johanna Mustosen rivitalokodissa Joensuun Hukanhaudalla on 1970-luvun henkeä.
Joensuulainen Johanna Mustonen, 51, tietää, että maku voi elämän varrella muuttua.
Vielä joitakin vuosia sitten hän tykkäsi kotona kaikesta valkoisesta ja kiiltävästä, kuten niin moni muukin suomalainen sisustaja. Sittemmin korkeakiiltoiset valkoiset kalusteet lähtivät kiertoon, eikä niitä enää näy.
Tilalle tuli retroilu, joka on 1970-luvun lapselle tuttua. Vuonna 1975 rakennetussa rivitalossa tunnelma onkin lämmin ja kotoisa. 1970-lukulaisuudessa Mustosta viehättävät etenkin viherkasvit ja tiikkikalusteet.
– Mutta sitä värikomboa en kaipaa, että joka huoneessa olisi kymmentä väriä, hän muistelee.
Mustosen kotona väripilkkuna kulkee läpi asunnon keltainen. Jokin keltainen yksityiskohta, kuten valaisin, löytyy sieltä täältä.
Viherkasviharrastuksensa hän kertoo jo rauhoittuneen, ja kasveja on nyt kotona juuri sopiva määrä.
Suurimman osan kotinsa kalusteista Mustonen on löytänyt Joensuun kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista.
Hän suosittelee etenkin Salpakankaalla sijaitsevaa Kiertämöä sekä Tohmajärven Tikkalassa olevaa Karjalan Vintagea.
– Esimerkiksi nämä ruokapöydän tuolit olivat Kiertämössä viisi euroa kappale.
Kesäisin Mustonen rakastaa kierrellä pihakirppiksiä, sillä niissä on mukava tunnelma.
Kirpparikierrokselle lähtee mukaan usein myös Mustosen 18-vuotias poika Joni. Hän etsii kierroksilla vanhoja pelikonsoleita ja niihin pelejä.
Kodin esineiden lisäksi Mustonen etsii kirpputoreilta etenkin vinyylilevyjä, joista hän on innostunut viime vuosina uudelleen.
Musiikkiharrastukseen liittyy myös Mustosen Instagram-tilin @cidin_juttuja nimestäkin tuttu lempinimi.
– Olin nuorena Sex Pistols -fani ja sain lempinimen Cidi Sid Viciousin mukaan, Mustonen kertoo nauraen.
Välillä jotkin tavarat antavat odottaa löytämistään pidempään. Sellainen oli Antti Nurmesniemen suunnittelema Pehtoori-pannu, jota Mustonen ehti etsiä parin vuoden ajan sopuhintaan.
Myös eteisen keltaisella valaisimella on hauska tarina.
– Laitoin Instagramiin kuvan valaisimesta, että mistähän tällaisen voisi löytää. Yksi seuraajani sitten paljasti, että hänellä on sellainen ja hänkin asuu Joensuussa. Hän oli ajatellut, ettei koskaan luovu siitä, mutta piti tyylistäni niin paljon, että myi sen minulle.
Instagram-tilinsä kautta Mustonen kertoo saaneensa paljon ystäviä, joiden kanssa hän on tavannutkin.
Kun suuri osa kalusteista on kierrätettyä, tavaraan suhtautuu Mustosen mukaan rennommin. Patina ja kuluminen saavat näkyä. Esimerkiksi Sulo-koira jyrsi pentuna kirjahyllyn jalkoja, mutta Mustonen ei siitä hätkähtänyt vaan maalasi jäljet piiloon.
Mustosen ajatusmaailma kierrättämisestä ei ole kuitenkaan jyrkkä tai mustavalkoinen.
– Kaiken ei tarvitse olla kierrätettyä. Ajattelen aina sitä, että pitäähän nuoria suunnittelijoita tukea ja kaupankin käydä. Mutta toivoisin, että ihan se älyttömin massatuotanto esimerkiksi vaatteissa vähenisi.
