Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Manni kelaa uusin opein kohti Tokiota

MM-mitali Lontoosta oli torjuntavoitto.

Vuonna 2013 alkanut arvokisojen mitaliputki sai jatkoa, mutta ratakelaaja Henry Manni, 25, ei ole tyytyväinen päättyneeseen kauteen. — Sanotaan näin, että MM-mitali Lontoosta oli torjuntavoitto. En päässyt muutoin sille tasolle, jolle olisin halunnut, kertoi keskiviikkona Mikkelin Validia-talon syystapahtumassa vieraillut Suomen ja maailmankin huippukelaajiin lukeutuva Manni. Heinäkuussa 400 metrillä voitettu T 34-luokan pronssi oli Mannille jo kolmastoista ja viides maailmamestaruustasolla. Euroopan mestaruuskisoista hänellä on pyörätuolikelauksesta kahdeksan mitalia ja uran huippuna Rion paralympialaissa 2016 voitettu 100 metrin pronssi. Näistä Rion pronssia saa osaltaan ”syyttää” kuluneen kauden tuloksista. — Rion suurmenestyksen jälkeen oli vaikeaa. Se toi paljon, mutta samalla kaikki oli uutta. Sain Lohjalta tontin ja talonrakennustyöt alkoivat. Lisäksi Laura Lepistö aloitti managerinani. — Koko ajan kyllä treenasin ja sillä tavalla homma pysyi hoidossa, mutta kauteen en voi olla tyytyväinen, sanoi kilpailukautensa käytännössä Lontoon MM-kisoihin päättänyt Manni. — Opin paljon uutta ja kypsyin urheilijana. Kehitystä kuitenkin tapahtui. Mannin päätähtäin on asetettu vuoden 2020 Tokion paralympialaisiin ja sen eteen tehdään nyt töitä uuden valmentajan ja uusien taustavoimin avulla. — Haluan nostaa tasoa edelleen. — Lopetin valmennussuhteen. Lähdemme rakentamaan uutta kohti Tokiota lohjalaisin voimin, kertoi Manni haluamatta vielä paljastaa kuka seuraa Maarit Kurkea valmentajana. Ennen Tokiota järjestetään EM-kisat Berliinissä 2018 ja MM-kisat 2019. — Nekin ovat tärkeitä kisoja, hyvää treeniä. Kaikki tähtää kuitenkin Tokioon. Rakennamme huippukunnon sinne, sanoi Leo-Pekka Tähden vuoden 2004 Ateenan paralympiakultamitaleista kimmokkeen pyörätuolikelaukseen saanut Manni. — Tokiossa olen hyvässä iässäkin (28). Monet pyörätuolikelaajat ovat parhaimmillaan yli 30-vuotiaina. Manni harkitsi vakavissaan sitäkin, että olisi heittäytynyt täysammattilaiseksi keskittyessään Tokioon, mutta tuli toisiin aatoksiin todetessaan työn tukevan hänen harjoitteluaan Espoossa. — Toimin Vammaisurheilu- ja liikunta ry:ssä nuorten liikunnan suunnittelija 50-prosenttisella työajalla. Se sopii minulle. VAU:ssa ollaan äärettömän joustavia. Pystyn treenaamaan niin kuin haluan. Myös yhteistyö Invalidiliiton ja Validian kanssa sujuu hyvin. Töitä Mannille on myös luvassa. Nyt hän laskee treenaavansa 20 tuntia viikossa 52 viikon aikana. Vuodesta kaksi kuukautta menee leireillen ulkomailla. — Kuka tahansa, joka väittää, ettei pyörätuolikelaus ole urheilua, saa tulla kokeilemaan, huomautti Manni. Pelkästään pyörätuolikelausta harjoitukset eivät ole. — Treenaan monipuolisesti. Ohjelmaan kuuluu uintia, koripalloa, kuntosalia ja melontaa, kertoi paramelonnassakin MM-pronssia voittanut Manni. Harjoittelemalla monipuolisesti Manni välttänyt vammat ja rasitukset koko uransa aikana. Pyörätuolikelauksessa kilpaillaan arvokisoissa viidessä eri luokassa ja pääosin samoilla matkoilla kuin yleisurheilun juoksulajeissa 100 metristä maratonille asti. Manni kelaa luokassa T 34, jossa lähes kaikki ovat olleet vammaisia syntymästään asti. Jotta luokassa saa kilpailla, edellyttää se, että käsissäkin on jonkinlaista vikaa. Mannin kohdalla tämä huomattiin kesken uran ja hän sai vaihtaa luokkaa T 54:stä. Manni keskittyy lyhyimmille matkoille, 100, 200 ja 400 metrille. — Vauhdin ylläpitäminen on helppoa. Toki peruskuntoni on vahva ja sitä kautta vaikka 800 metriäkin onnistuisi. Kelauksessa keskinopeus on kovimmillaan 400 metrillä, jolla vauhdit Mannilla ovat 32–33 kilometrin tunnissa. Parhaimmat menevät 35 kilometriä tunnissa. Nopeus säilyy käytännössä samana maaliin asti. Myös maratonilla edetään huippuvahtia ja se taittuu nopeimmillaan tuntiin ja 19 minuuttiin. Jotta huippunopeuksiin päästään, vaati se huippukaluston. Mannin nykyinen kelaustuoli maksaa 8 000 euroa. Kolmipyöräinen ja 1,6–2,2 metriä pitkä väline räätälöidään jokaiselle kilpailijalle henkilökohtaisesti. — Minun kelaustuolini valmistetaan Briteissä, jonne lennän, kun sitä suunnitellaan mittojeni mukaan, kertoi Manni. Toinen henkilökohtainen varuste on noin 150 euroa maksavat kelaushanskat, niin sanotut lyöntikapulat, jotka Manni tilaa nyt Japanista. — Ne ovat huomattavasti kovemmat kuin aiemmin Amerikasta ostamani.

Haluatko lukea koko jutun?

Tilaa digi ja pääset lukemaan kaikki Länsi-Savon sisällöt.

Tilaa 6 kk 5,90 €/kk Tilaa 2 kk 15 €/kk

Digitilauksen sisältö

  • Lansi-Savo.fi-verkkopalvelun rajaton käyttöoikeus vuoden jokaisena päivänä
  • Näköislehti
  • Uutissovelluksen ja päivän lehti -sovelluksen käyttöoikeus (iOS ja Android)
  • Esaimaa.fi-, Ita-Savo.fi-, Kouvolansanomat.fi- ja Kymensanomat.fi-verkkopalvelut, näköislehdet ja sovellukset
  • Lukuoikeus sinulle ja kolmelle perheenjäsenellesi