Kerttu Niskanen taisteli päätösmatkalta pronssin – kisa huipentui viimeisen kilometrin kiritaisteluun

Kerttu Niskanen käänsi huikealla loppuvedolla naishiihtäjien viimeisen olympialajin pronssikamppailun edukseen. Niskanen pääsi 30 kilometrin kilpailussa Ruotsin Ebba Anderssonin edelle viimeisessä nyppylässä ja kesti stadionilla Ruotsin Jonna Sundlingin ja venäläisen Tatjana Sorinan hyökkäykset.

Norjan Therese Johaug ja Yhdysvaltain Jessie Diggins kestivät ensimmäisellä kympillä aloittamansa karkumatkan ja ottivat selvin eroin mestaruuden ja kakkossijan. Krista Pärmäkoski tipahti pronssikamppailuun nousseesta ryhmästä sauvarikon takia ja sijoittui kymmenenneksi.

Niskanen saavutti kisoissa 10 kilometrin hopean perinteisellä hiihtotavalla ja 30 kilometrillä pronssin vapaalla. Yhdistelmäkilpailussa, viestissä ja pariviestissä hän sijoittui neljänneksi.

– Oli loistavat kisat, Niskanen sanoi kokonaisuudesta.

– Odotin kisoista hyviä tuloksia ja lähdin taistelemaan ensimmäisestä henkilökohtaisesta arvokisamitalistani. En olisi kuitenkaan uskonut, että neljäs sijaa jää kisoissa huonoimmaksi tuloksekseni. Taistelin jokaisessa kilpailussa mitalista.

Perheeseen viiden mitalin saalis

Kerttu Niskanen iloitsi myös pikkuveljensä Iivon menestyksestä. Iivo saavutti mestaruuden 15 kilometrillä, hopean pariviestissä ja pronssin yhdistelmäkilpailussa.

– Oli unohtumattomat olympialaiset meidän perheelle. Alkoi mielenkiintoisesti, kun minä olin ensin neljäs yhdistelmässä, Iivo otti pronssin, sitten minä kympiltä hopean ja seuraavaksi Iivo kultaa, Kerttu Niskanen luetteli.

– Sitten tuli väliin vähän hakemista.

Pekingin kisojen viimeisissä starteissaan sisarukset ylsivät taas mitaleille.

Johaugin alkuvauhti yllätti

Niskanen lähti kisojen viimeiseen kilpailupäivään mitalitavoittein. Repivässä tuulessa kilpailu alkoi kuitenkin yllättävän vauhdikkaana. Johaug repi joukon hajalle jo kolmannella kilometrillä.

Niskanen ja Pärmäkoski eivät lähteneet neljän hiihtäjän karkumatkalle vaan tyytyivät tarkkailuasemiin kooltaan vaihdelleessa takaa-ajoporukassa.

– Yllätyin siitä, että niin moni yritti seurata Thereseä. Itse ajattelin, että se on liian kova alkuvauhti, Niskanen kertoi.

Johaug, Diggins ja Andersson hiihtivät kilpailun jälkipuoliskon jokainen yksikseen. Se avasi takaa-ajajille mahdollisuuden kiriä lopussa pronssikamppailuun.

– Uskoin mitaliin, mutta välillä näytti jo uhkaavasti siltä, että jään taas kamppailemaan neljännestä sijasta, Niskanen paljasti.

Niskanen huolestui siinä vaiheessa, kun ryhmästä ei tahtonut löytyä muita halukkaita vetotehtäviin. Ero Anderssonin supistui puolivälin jälkeen kymmeneen sekuntiin, mutta Sundlingin vetovuorolla ero venyi uudestaan yli puolen minuuttiin.

Kahden tason taistelua

Viimeisellä kympillä Niskanen kävi kahden tason kamppailua. Hän yritti kuroa Anderssonin eroa umpeen, mutta varoi samalla kuluttamasta voimiaan liikaa menestyäkseen takaa-ajoryhmän keskinäisessä kirikamppailussa.

– Tunsin oloni hyväksi. Olisin voinut hiihtää kovempaakin, mutta tuntui, että tuulessa olisi ollut mahdotonta päästä muista irti. Peesissä oli niin paljon helpompaa, Niskanen kertasi kilpailun vaiheita.

– Onneksi en yrittänyt enempää ja jäi loppuun enemmän voimia.

Anderssonin tilanne kävi tukalaksi kilpailun viimeisillä kilometreillä.

– Ebballa ei ollut helppo paikka hiihtää, kun hän joutui hiihtämään yksin kovassa tuulessa, Niskanen korosti.

– Viimeinen iso ylämäki oli tärkeä. Tuuli puhalsi siinä vastaan, ja Ebban selkä alkoi lähestyä. Sain siitä lisävoimia.

Tuuli yltyi lopussa niin rajuksi, että hiihtäjillä oli vaikeuksia pitää välineitä hallinnassa.

– Tuuli kävi sauvoihin ja suksiin niin, että oli kova työ pitää välineet alla, Niskanen kuvaili olosuhteita.

Stadionilla hurja kirikamppailu

Andersson ajettiin kiinni juuri ennen stadionia.

– Loppu oli väsyneiden naisten kamppailua. Minä olin väsynyt, mutta niin olivat muutkin, Niskanen todisti.

Niskanen taisteli viimeisessä nyppylässä kolmanneksi, mutta Sorina hyökkäsi takasuoran myötätuulessa ylivoimaisella vauhdilla hänen kantaansa.

– Kaarteessa yritin vilkaista, tuleeko vielä loppusuoran otatus. Muuta en muista enää sen hetken jälkeen, kun ohitin Ebban, Niskanen jatkoi.

Loppusuoraa Niskanen hiihti kankein jaloin, mutta Sorina ei jaksanut edes yrittää enää ohitusta ja sprinttimestari Sundling kiilasi neljänneksi.

Maalissa Niskanen rojahti tapojensa vastaisesti pitkäksi aikaa lumen pintaan.

– Tuntui jo maalisuoralle tullessa, että olin antanut kaiken. Harvoin olen joutunut noin koville ja jäämään maalissa tuolla tavalla lumeen makaamaan, Niskanen kertoi.

Mitalistien haastattelussa Niskanen lähetti vielä kannustusviestin Leijonille. Niskanen toivoi johtoasemassa olleelle jääkiekkomaajoukkueelle olympiakultaa.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka