Voittaminen on huume, joka on vienyt frisbeegolfammattilaisen Paul McBethin mennessään

Nokian jäähallin parkkipaikan vierustalle on pystytetty väliaikainen katsomo, jonka takaa askeltaa mies keltaisessa pikeessä ja tummissa suorissa housuissa.

Hänellä on ruskea repullinen kiekkoja, joista neljä lentää täydellisesti portin ja metsän läpi noin sadan metrin päässä olevan korin läheisyyteen.

Frisbeegolfin viisinkertainen maailmanmestari hymähtää, kun yksi kiekoista ei mennyt korin juureen.

Paul McBeth on voittanut paitsi lajin MM-kilpailut myös Euroopan avoimet yhden käden sormien verran. Torstaina alkava nelikierroksinen arvokilpailu järjestetään Tampere–Nokia-akselilla jo kymmenettä kertaa, mutta tänä vuonna kaikki tehdään isommin: mukana ovat maailman parhaat ja kilpailussa jaetaan ensi kertaa Euroopassa kuusinumeroinen palkintopotti.

Satoja, jos ei tuhansia, kenttiä kiertänyt McBeth kehuu Nokian Beast-kenttää omaksi suosikikseen koko maailmassa.

– Beast haastaa pelaajan jokaisella osa-alueella. Täytyy osata heittää rystyä ja kämmentä, ja kahta samanlaista avausta ei juuri ole.

Yhdysvaltojen-kiertueella on finaalipäivänä McBethin arvion mukaan muutamia satoja katsojia, mutta Nokian puistoissa oli edellisissä Euroopan avoimissa kolme vuotta sitten jo tuhansia. Silloin frisbeegolf ei ollut lähellekään yhtä suosittua kuin nyt.

McBeth sanoo, että suuri katsojaparvi vaikuttaa keskittymiseen.

– On ihmetelty, miksi frisbeegolfissa ollaan herkkiä liikkeelle eikä niinkään äänille. Se johtuu siitä, että asiat tapahtuvat silmien tasolla eivätkä niin kuin golfissa, että katsotaan alaspäin.

– Toisaalta katsojat kulkevat pelialueen aivan reunamilla, joten heidän kauttaan on joskus helpompi hahmottaa, mitä heittää.

Huono eurooppalainen putti

Viisi voittoa major-turnauksesta tuo Suomesta lämpimiä muistoja. McBeth onkin tutustunut kotimaamme urheilijoihin, sillä hän seuraa esimerkiksi Lauri Markkasen otteita NBA:ssa tarkalla silmällä.

Läpi haastattelun yhdysvaltalainen kuitenkin harvoin erittelee Suomea ja puhuu lähinnä Euroopasta. Kiertue rapakon takana kulkee ympäri osavaltioita, jotka ovat joskus monta kertaa suurempia kuin kokonaiset valtiot tällä puolella Atlanttia.

– Texasissa ei välttämättä pääse toiseen päähän vuorokaudessa, kun täältä ehtisin parhaimmillaan Amsterdamiin.

Eurooppalaisista frisbeegolfaajista McBeth nostaa yhtenäisen puttitavan.

– Eurooppalainen putti alkaa navan kohdalta ja lähtee suoraan, hieman pohja edellä ja kovalla kierteellä.

Väinö Mäkelä, Niklas Anttila, Lauri Lehtinen sekä tukku muita kotimaisia kärkinimiä ovat nostaneet tuon väylän viimeistelevän suorituksen syyksi, joka erottaa heidät maailman huipulta.

On pohdittu, josko talviolosuhteet, tuuleton talviharjoittelu tai nuoren iän kokemattomuus piinaavat puttigreenillä, mutta McBeth näkee, että viat ovat tekniikassa ja henkisellä puolella.

– Tuuli nappaa helpommin eurooppalaiseen puttiin. Parempi tapa olisi lähettää kiekko mahdollisimman tasaisena, jotta ilmavirrat eivät vaikuta.

– Lisäksi olen huomannut, että pelaajat jakautuvat iästä riippumatta pelottomiin ja epäröiviin puttaajiin. Peloton ei mieti, mitä tapahtuu, jos sattuu menemään ohi, kun taas epäröivä varmistelee, mikä tiputtaa onnistumisprosenttia.

Kaik kien aikojen paras

McBeth kertoo, että on ihaillut aina edesmenneen koripallolegenda Kobe Bryantin lanseeraamaa “mamba mentalityä”. Ajattelutapaan kuuluu, että lahjakkuudella ei niinkään ole merkitystä, kun on valmis tekemään kirjaimellisesti kaiken, mitä se - eli voittaminen – vaatii.

Tätä luonteenpiirrettä frisbeegolfaajassa alleviivaa se, että hänelle voittoja tärkeämpiä ovat suurimmat tappiot.

– Kun olin toinen amatöörien MM-kisoissa kesällä 2007, sisälläni heräsi tunne, etten halua kokea tällaista enää. Se sai minut nousemaan tason tai pari korkeammalle.

Vuonna 2007 McBeth voitti ensi yrittämällään ammattilaiskilpailun, viisi kesää myöhemmin hän juhli maailmanmestaruutta. Vuosikymmen on kulunut ensimmäisestä, ja elo-syyskuussa 32-vuotias yhdysvaltalainen on edelleen ennakkosuosikki lajin MM-näyttämöllä. Eniten MM-kultia on Ken Climolla (12), jonka saavutuksia vuosituhannen vaihteessa varjostaa hyvin rajallinen pelaajamäärä.

Kilpailutienestit menevät McBethillä kohti miljoonaa, mikä on mahdollista käsittämättömien turnaussuoritusten myötä. Voittojen lisäksi hän on muun muassa ensimmäinen, joka on tykittänyt lajin korkeimmalla tasolla 18-väyläisellä radalla kierrostuloksen –18, senkin kahdesti.

McBeth on lyhyempi kuin ihannefrisbeegolfaaja, minkä lisäksi yhdysvaltalainen on kiertueen kärkinimien iäkkäimpiä pelaajia. Silti etumatka on säilynyt, ja hän kokee, että voittaa jokaisen kilpailun, jos peli kulkee.

– Uskon, että kukaan ei pysty voittamaan minua, kun pelaan näin. Paitsi että olen henkisesti vahva tiukoissa tilanteissa, olen asettanut tavoitteekseni olla joka vuosi kiertueen kehittynein pelaaja. Jos parhaasta tulee parempi, on häntä vaikea saada kiinni.

MM-kilpailuissa Utahissa 2021 nähtiin kenties lajihistorian dramaattisin hetki, kun James Conrad heitti päätösväylällä kiekon koriin yli 75 metristä ja kukisti lopulta McBethin uusinnassa.

Naarmu mestarin haarniskaan lienee sytyttäneen yhä vahvemman liekin.

– Minulle helpointa olla paras on silloin, kun minua ei nähdä tavallisena. Tiger Woods sanoi kerran, että ei voi paljastaa kaikkia salaisuuksiaan. Jamesin haamuheitto raotti mystisyyden verhoa, joten on ollut pakko miettiä, miten nostan sen takaisin.

Palkat kasvavat

10 vuotta, 10 miljoonaa. Siinä yksinkertaisuudessaan sponsorisopimus, joka McBethillä on kiekkovalmistaja Discraftin kanssa. Nelisen vuotta sitten saksalainen Simon Lizotte teki erään toisen valmistajan kanssa viisivuotisen sopimuksen, joka tuolloin koettiin mullistavana.

Vuonna 2019 Discraftille siirtyneen McBethin sopimus solmittiin alkuvuodesta 2021, alle 30 kuukautta Lizotten jälkeen. Perässä on seurannut muun muassa McBethin kova kilpakumppani Ricky Wysocki, jolla on myös kiekkoyhtiöltä miljoonasopimus.

Frisbeegolf on astellut isolle framille pelaajamäärien kasvun ulkopuolellakin, ja sosiaalinen media on keskeinen osa sitä. McBethillä on Instagramissa, jota hän päivittää itse, yli 200 000 seuraajaa. Youtubessa tilaajia löytyy noin 120 000.

Suomalaispelaajat ovat sanoneet, että tekevät somea, koska se mahdollistaa ammattiurheilun. Viisinkertainen maailmanmestari on samoilla linjoilla, sillä hänkään ei seuraajaluvuista huolimatta nauti somepostailusta.

– Rahallisesti se on kannattavaa, mutta en oma-aloitteisesti ottaisi selfieitä tai kuvaisi videopäiväkirjaa. Syötteenkin pitää näyttää hyvältä, niin käyttäisin sen ajan mieluummin harjoitteluun.

Ensin kauas, sitten hienosti

McBethillä on baseballtaustaa, joka auttaa räjähtävässä heittoliikkeessä. Yhdysvaltalainen voitti uransa alkuaikoina pituusheiton maailmanmestaruuden ja vaikka nykyään hän ei enää pisimmälle kisko, täydellisyyteen taottu tekniikka tuo tappavaa tulosta.

Monella on käsitys, että jotta voi kehittyä parhaalla mahdollisella tavalla, täytyy olla täydellinen tekniikka, johon voi myöhemmin lisätä voimaa. McBeth neuvoo kuitenkin päinvastoin.

– Jos opettaisin jotakuta, neuvoisin aluksi heittämään mahdollisimman kauas. Kun osaa sen, voi aina hienosäätää alaspäin ja keskittyä ytimekkyyteen ja teknisyyteen.

Kiekkoja untuvikko tarvitsee mestarin mukaan ainoastaan yhden – hitaan, joka lentää suoraan. Heittoliikkeen tärkeimmiksi palasiksi hän nimeää nopeuden, ajoituksen ja tasapainon.

Eri asia on, kun haluaa pelata oikeasti hyvin. McBethin mielestä monien henkinen kantti ja tasaisuus pettävät, vaikka taitoa olisi muille jaettavaksi.

– Tiedän amatöörejä, jotka ovat minua parempia joissain asioissa. Heille sattuu kuitenkin virheitä eikä voittaminen kiinnosta tarpeeksi.

Tässä yhdysvaltalainen osoittaa Eurooppaa syyttävällä sormella.

– Yhdysvaltalaiset hallitsevat lajia, koska siellä oppii voittamaan. Jotkut eurooppalaiset ovat onnellisia, kunhan saavat osallistua ja ehkä pärjäävät. Siinä vaiheessa, kun nuo riittävät minulle, on aika lopettaa.

"Siunaus ja kirous"

Ikäsarjoja frisbeegolfissa riittää normaalin työssä käyvän eläkeikään, ja McBeth aikoo uransa jälkeen jatkaa roolissaan lajilähettiläänä, vaikka ei senioreissa osallistu.

– Tuskin jatkan muissa sarjoissa, mutta pidän kovasti edustustehtävistä ja haluan pelaajille parasta. Sen lisäksi bisnespuoli sekä kenttien suunnittelu kiinnostavat.

Pelaajat heittävät parhaimmillaan yli 200 metriä, mikä on laittanut perinteiset kentät helisemään. Suomessa suurin osa radoista on metsässä, jossa tiheikkö syö nopeasti hyvän tuloksen. Avoimilla radoilla, kuten Nokian Beastilla, haastetta on lisätty tiukoilla rangaistusalueilla, joiden liikakäyttö on närkästyttänyt sekä suomalaispelaajia että -yleisöä.

McBethin mukaan nykyradat eivät haasta ammattilaisia tarpeeksi.

– Liian harvoin joutuu pelaamaan niin sanotusti golfia ja miettimään riskejä. Ilman kapeita ja vaikeita väyliä voi vain päättömästi hakea birdiejä ja pareja. Ei ole hyväksi, että voittotulokset menevät aina –30 tietämille.

Vaikka frisbeegolf on ollut pidempään merkittävä laji Yhdysvalloissa, ongelmaa ei ole pystytty ratkaisemaan, sillä maksulliset radat tehdään amatööriystävällisiksi.

– Jotta saadaan paras tuotto, ei voi olla paikkoja, joihin kiekot katoavat tai joissa pitää heittää liian pitkälle. Valtaosa radoista on ilmaisia, mikä on siunaus ja kirous. Yhtäältä kynnys aloittaa madaltuu, toisaalta ammattimaisuus kärsii.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka