Mikkeliin muuttaminen mahdollisti Kiira Salmenlahden hevosharrastuksen. Ponien valmentaminen ja ohjastaminen vaatii pitkää pinnaa niin äidiltä kuin tyttäreltäkin.
17-vuotias Kiira Salmenlahti kävelee oman Hippu-poninsa kanssa mikkeliläisen Relanderin ponitallin aitauksessa oman työpäivänsä jälkeen. Kiira opiskelee koulutussopimuksella hevostenhoitajaksi ja valmentaa vapaa-ajallaan kahta raviponia.
Mikkeliläinen Kiira Salmenlahti on itseoppinut poniraviohjastaja- ja valmentaja. Ajatus raveihin siirtymisestä syntyi, kun hän kasvoi liian vanhaksi ratsastamaan Hippu-ponillaan, mutta halusi jatkaa Hipun kanssa harrastamista.
– En halunnut luopua Hipusta.
Kiiralla kävi tuuri, kun shetlanninponi Hippu osoittautui tekijäksi myös ohjastettuna.
– Meille ehdotettiin, että laitetaan kärryt perään ja katsotaan miten se toimii. Se toimi aika kivasti, ja sain idean, että alan valmentaa itse ja ajoin poniraviohjastajakortin, kertoo Kiira.
Hippu on Salmenlahden ensimmäinen oma poni. Hän kertoo pisimmällään olleensa Hipusta erossa puolitoista viikkoa rippikoulun aikaan.
– Ja silloinkin piti laittaa kuvia mitä kuuluu, nauraa Kiiran äiti Satu Salmenlahti.
– Hippu on perheenjäsen.
Hippu tuli Salmenlahden perheeseen vuoden 2015 jouluna, kun Kiira ja Satu olivat muuttaneet Mikkeliin Helsingistä. Mikkeliin muutto mahdollisti oman ponin hankinnan ja Kiiran ratsastusharrastuksen jatkumisen. Kiiran ratsastusinnostus syttyi mummonsa ja edesmenneen isänsä myötä jo 3-vuotiaana.
Esteratsastus jäi, ja nyt Kiira on valmentanut Hippua kaksi ja puoli vuotta raviponina. Alku oli aloittelevalle valmentajalle ja ohjastajalle hankalaa.
– Vähän kantapään kautta kaikki on tullut opittua, myöntää Kiira.
Ohjaksilla Kiira viihtyy kuitenkin hyvin.
– Tämä on ollut aika kivaa. Ponien kanssa ei ole niin vakavaa kuin ravihevosten kanssa, arvelee Kiira.
– Ohjastaminen tuntui omalta jutulta. Vaikka olen ratsastanut paljon, minusta ohjastaminen on kivempaa kuin kilparatsastus. Jostain syystä siinä on vähemmän paineita, siellä on yksi muiden joukossa.
– Ajaminen ei jännitä, mutta kerran on päälle ajettu. Kurveissa pitää katsoa tosi tarkasti mistä ajaa.
Raviponien ja hevosten valmennuksesta hän kerää tietoa muun muassa ravivalmentajien haastatteluista.
– Kaveripiirissä on valmentajia, niin sitä kautta olen tutustunut asiaan, ja olen yhdellä tallilla ollut opettelemassa.
– Haluan valmentaa, koska siinä tekee itse ja näkee myös tuloksen. Kaikkein haastavinta on ruokinta, miten sen saa hyväksi.
Valmentaminen vaatii pitkää pinnaa
Hipun lisäksi Salmenlahdet hankkivat toisen ponin, joka on nyt kolmivuotias ja pääsee tänä vuonna ensimmäistä kertaa kisoihin.
– Halusin itselleni projektin, jonka voisin tehdä sen elämän alusta saakka ja katsoa miten se menee.
– Tarkoitus on myös jossain vaiheessa löytää hevonen, jonka kanssa ajaisin kilpaa ja mahdollisesti myös montea.
Aikaa Hippu-ponin hoitoon ja valmennukseen menee kolmisen tuntia päivittäin. Jatkossa yhä enemmän aikaa vie myös tällä hetkellä Mäntyharjussa asusteleva varsa. 17-vuotiaalta poniraviohjastajalta ja hänen äidiltään harrastus vaatii paljon.
– Rahaa, tosi paljon aikaa ja motivaatiota, luettelee Kiira.
– Mitään ei saa aikaiseksi puolessa vuodessa, vaikka kuinka yrittää.
Kiira kulkee kotoaan tallilla yleensä äidin kyydillä tai pyörällä.
– Tämä on minulle kuin elämäntapa, en halua siitä luopua, sanoo Kiira ja muistuttaa samalla, että hevosten kanssa ei ikinä voi tietää mitä tapahtuu ja siihen pitää olla valmis.
– Raveissa voi ajaa monttuun, hevoselta katkeaa jalka ja se on sitten siinä, muistuttaa Kiira.
Haaveissa oma maatila
Hipun kanssa Kiiralla on edessään viimeinen vuosi raveissa, tämän jälkeen hän ei voi enää sääntöjen mukaan ohjastaa shetlanninponeja. Hipulla on kilpailtu harvakseltaan, mutta seitsemissä raveissa saldona on neljä voittoa.
– Ponia ajetaan noin neljä kertaa viikossa, katsotaan missä mennään ja ilmoitetaan starttiin kun se on hyvä.
– Talvella tehdään peruskuntoa, ja kilpailemme seuraavan kerran talven jälkeen.
Vaikka Kiiralle hevoset on elämäntapa ja hän haluaa tehdä työnsä tulevaisuudessakin valmennuksen parissa, se ei tarkoita, että jokainen päivä olisi yhtä juhlaa.
– Joskus on tullut sellainen olo, että miksi tätä tekee, ja voisi vaan lopettaa kaiken, mutta se menee parissa päivässä ohi.
Kiiran tie raviohjastajaksi ei ole kaikkein tyypillisin.
– Usein se lähtee siitä, että on kotona hevosia, myöntää Kiira.
Jos Kiiran ja Sadun toiveet toteutuvat, myös heillä on tulevaisuudessa kotona hevosia. Nyt äiti ja tytär etsivät Mikkelin läheltä pientä maatilaa, jossa he voisivat asua hevosten kanssa ja jossa Kiira pääsisi keskittymään valmentamiseen.