Urheilijoiden on nykypäivänä pakko tai ainakin kannattavaa brändätä itseään somessa. Siitä tulee rahaa, mutta myös kritiikkiä. Uimari Ida Hulkko, yleisurheilija Jessica Kähärä ja meloja Eetu Kolehmainen kertovat, miten some kuuluu heidän elämäänsä urheilijoina.
Mikkeliläisellä melojalla Eetu Kolehmaisella, 22, on Instagramissa vielä toistaiseksi vaatimaton seuraajamäärä, mutta silti hänkin pitää sosiaalista mediaa osana urheilijuuttaan.
– Some kuuluu nykyään urheiluun ja on aika tärkeä osa sitä. Sitä kautta saa näkyvyyttä ja sponsoreita.
Kolehmaisella on tällä hetkellä Instagramissa viitisen sataa seuraajaa. Se ei vielä riitä yhteistöihin, mutta kyse on potentiaalista. Joku päivä some voisi tuoda hänellekin lisää tuloja.
Some-maailmassa yhteistyö tarkoittaa, että yritys tai jokin muu toimija maksaa rahalla tai muulla korvauksella siitä, että se näkyy esimerkiksi urheilijan some-päivityksessä.
Toiveistaan huolimatta Kolehmainen ei ota paineta seuraajamäärän kasvattamisesta. Hän ei ole ollut ikinä kovin ahkera päivittämään someaan, mutta pyrkii nyt tekemään niin.
– On vaan asennoiduttava niin, että sitä pitää tehdä.
Seuraajia kertyy enemmän ulkomailta kuin Suomesta. Näin siksi, että täällä melonta on pieni laji, eivätkä sen urheilijat tule tutuiksi perinteisenkään median kautta.
Kolehmainen on hakenut ideoita omaan someensa seuraamalla maailman huippumelojia ja juttelemalla muiden urheilijoiden kanssa. Muuta tukea ja oppia hän ei ole kaivannut. Omista päivityksistään hän pyrkii tekemään hieman erilaisia kuin muilla erottuakseen joukosta.
Tärkein periaate on ollut olla somessakin oma itsensä. Se on neuvo, jonka jo isä, vuoden 1992 olympiavoittaja Mikko Kolehmainen on antanut oman urheilu-uransa perusteella.
– Tietyllä tavalla julkisuus ja media ovat muuttuneet niistä ajoista paljon, mutta se neuvo toimii edelleen.
Kolehmaisen päivitettävät kuvat ja ajatukset ovat syntyneet helpohkosti urheilun piiristä.
– En ole miettinyt tarkemmin, mitä en haluaisi somessa kertoa. On ollut luontevaa, etten ole kertonut siellä henkilökohtaisia asioita.
Somen tekeminen ei vie urheilulta liikaa aikaa. Kolehmainen on käytännössä pelkästään Instagramissa. Facebookissa hänellä on sivu, mutta sitä ei päivitetä.
Instagramin sisällöntuotannossa auttaa se, että melonnasta kuvataan esimerkiksi leireillä paljon tekniikkavideoita. Klipit sopivat myös Kolehmaisen someen. Kuvia hän saa myös kilpailujen virallisilta kuvaajilta. Näiden lisäksi Kolehmainen ottaa kuvia ja videoita itse omalla puhelimellaan.
Tekeminen pysyy rentona, kun tärkeysjärjestys on selvä.
– Lähtökohtani on, että ensisijaisesti urheilen ja pyrin saamaan mahdollisimman hyviä tuloksia. Somen tekeminen tulee sen jälkeen.
Pienessä lajissa huipulle pyrkivän yksilöurheilijan leipä on ainakin tässä vaiheessa kapea. Kolehmainen sanoo suoraan, että sponsoritilanne voisi olla parempikin.
– Ei tässä vielä rahalla juhlita.
Kolehmainen ei kuitenkaan kadehdi heitä, jotka ovat pystyneet lyömään somessa läpi ja joille se on esimerkiksi oman lajin kautta ollut myös helpompaa. Hän on vain tyytyväinen, että some on antanut urheilijoille erilaisen mahdollisuuden ammattilaisuuteen.
– Tuo paljon vapautta urheiluun, kun ei tarvitse käydä töissä kahdeksasta neljään ja mennä sen jälkeen treenaamaan.
Omalle sometilille Kolehmaisella on muitakin toiveita kuin suuret seuraajamäärät ja ansaintamahdollisuudet.
– Toivon, että se houkuttelisi Suomessa junioreita melonnan pariin ja että melonnasta tulisi suositumpi laji.
”Minusta ei saa kiiltokuvatyttöä”
Mikkeliläislähtöinen uimari Ida Hulkko, 24, on tuttu verkko-otsikoista.
"Ida Hulkko julkaisi hilpeän videon – hiihti pelkässä uima-asussa", otsikoi esimerkiksi Ilta-Sanomat maaliskuussa.
Näkyvyyden syy on Hulkon Instagram-tili, jolla on yli 23 000 seuraajaa. Some mahdollistaa vaikuttajamarkkinoinnin kautta Hulkolle täysipäiväisen keskittymisen urheiluun. Mukana tulee muu julkisuus, sillä eri verkkosivustot nostavat säännöllisesti esille suosittujen sometilien sisältöä. Erityisesti julkisuuteen nostetaan nuorten naisten vähäpukeisia kuvia.
Hulkkoa se huvittaa, sillä uimarille uimapuku on työasu.
– On naurettavaa, että nyky-yhteiskunnassa jaksetaan nostaa niin paljon esille seksikkääksi arvioitua sisältöä. Esimerkiksi hiihtovideostani olen sanonut, että olen siinä ihan samassa varustuksessa kuin vähintään joka toisessa kuvassa Instagramissani.
Hulkon tavoite ei ole esitellä ulkonäköään vaan urheilla. Se ei Suomessa elätä varsinkaan naisurheilijaa. Hulkko alkoi rakentaa sosiaalista mediaansa järjestelmällisesti vuonna 2019, koska hän tarvitsi rahaa urheiluun.
– Oli selkeää lähteä someen, kun olin nähnyt, miten aiturit olivat mahdollistaneet urheilunsa kaupallisten yhteistöiden kautta, Hulkko viittaa Nooralotta Neziriin ja Annimari Korteeseen.
Aluksi tekemistä jarrutti itsekritiikki. Hulkosta on tyypillistä, että aloitteleva somen käyttäjä pohtii kehtaamista ja sitä, kiinnostaako hän ketään. Hulkko päätti kehdata ja olla oma itsensä.
– Minulle on ollut tärkeää, että sisältö on minun näköistäni eli rohkeaa, hauskaa ja rempseää. Olen sanonut yhteistyökumppaneillekin, että minusta ei saa kiiltokuvatyttöä.
Hulkon mielestä sosiaalisessa mediassa helposti demonisoidaan naisten sisällöntuotantoa. Hänestä on fakta, että naiset pystyvät tekemään kiinnostavampaa sisältöä helpommin kuin miehet. Näin siksi, että mitä enemmän sisällössä on kauneutta, sitä enemmän tunteita se herättää. Hän ei kritisoi naisia vähäpukeisten kuvien julkaisemisesta.
– Sisällöntuotannossa pääpointti on tunteiden herättäminen aivan kuten urheilussakin. Jos on keino saada omaa elantoa somen kautta, niin onko väliä, miten sen tuotat?
Hulkko toivookin, että Suomessa keskusteltaisiin yksittäisten somepäivitysten sijasta enemmän ja monipuolisemmin urheilijoiden taloudellisesta tilanteesta ja ansaintamahdollisuuksista.
Mitä tulee vähäpukeisuuteen ja alastomuuteen, se on Hulkolle muita tavallisempaa oman lajin takia. Hulkko on julkaissut somessaan myös hänestä Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen otetun alastonkuvan. Hänelle se on kehopositiivisuuden edistämistä.
– Mutta kun sisältöä näkevät ihmiset, jotka eivät ole tottuneita vähäpukeisuuteen siihen, aina välillä nousee haloo. Se on mielenkiintoista.
Somen ansiosta Hulkko voi nyt keskittyä uintiin, mutta sillä on ollut myös muita hyviä seurauksia. Somea tehdessä Hulkko on oppinut paljon markkinoinnista, brändäyksestä ja yritysten toiminnasta.
– Tällä alalla saattaa olla myös tulevaisuuden ammattini sitten, kun lopetan urheilun.
“Someen perehtyminen on kiinni omasta aktiivisuudesta”
Mikkeliläislähtöinen yleisurheilija Jessica Kähärä, 21, on urheilijoiden sosiaalisen median keskikastia. Hänellä on lähes 8 000 seuraajaa, mikä on selvästi enemmän kuin tavallisella pulliaisella, mutta ei vielä yllä isoimpien sometähtien lukemiin.
Kähärälle tilanne on sopiva, sillä hän ei kykene keskittymään someen enempää elämäntilanteensa takia.
– Treenaamisen lisäksi opiskelen yliopistolla normaalissa tahdissa. Jos vain urheilisin, some voisi olla myös minulle hyvä keino ansaita lisää rahaa.
Kähärä tekee nytkin someyhteistöitä, mutta harvemmin ja pienimuotoisemmin kuin somen isommat nimet. Pääasia on ollut pitää somen teko paineettomana.
– Päivitän silloin, kun on aikaa ja sellainen fiilis.
Kähärälle on ollut somessa tärkeää se, ettei hän erotu massasta. Hän ei halua herättää huomiota, vaan päivittää ”perusjuttuja” urheilijan arjesta ja elämästä. Yhteistyönsä hän valitsee tarkasti. Tekemisen pitää pysyä sillä tasolla, että se mahtuu ilman sen suurempaa kalenterointia opiskelujen ja treenaamisen lomaan. Myös palkkion pitää olla riittävä.
– Saan todella paljon yhteistyötarjouksia Instagramin kautta, mutta moni tarjoaa vain vaatteita mainostamista vastaan. Se on aivan liian vähän siitä, mikä brändiarvo minullakin jo on.
Kähärä pyrkii mieluummin saamaan muutaman isomman sponsorisopimuksen ja on onnistunutkin siinä. Joskus hän tekee yksittäisiä, pienempiä yhteistöitä, kuten vastikään opiskelupaikkakuntansa Jyväskylän erään kampaamon kanssa.
– Pidin siitä, että se ei ollut vaan yhteistyö, vaan siinä oli isompi sanoma siitä, miten varsinkin yksilöurheilijat ovat kilpailuissa huomion keskipisteenä ja miten se vaikuttaa itsetuntoon.
Kähärä arvostaa sitä, miten some on antanut urheilijoille paitsi tuloja, myös oman äänen.
– Some on hyvä kanava tavoittaa ihmisiä ja jos on jotain sanottavaa, avata oma suunsa. Monet urheilijat ovat ottaneet esiin tärkeitä yhteiskunnallisia asioita. Itse en ole siihen vielä lähtenyt.
Myös Kähärä on huomannut somen tekemisen lieveilmiöt. Yksi niistä on se, että erityisesti vanhempien ihmisten voi olla vaikea ymmärtää sosiaalisen median käyttöä ja merkitystä.
– Olen kuullut monelta urheilijalta, että heille on kommentoitu urheilun menevän huonosti siksi, että he ovat niin paljon somessa.
Asenteiden lisäksi Kähärä suhtautuu kriittisesti siihen, miten erityisesti urheilijoiden vähäpukeisia kuvia nostetaan muussa mediassa esille ja juttuja tehdään muutaman rivin somepostausten perusteella. Hän ymmärtää urheilijoiden toiveen siitä, että media kysyisi sisällöntuottajalta lupaa ennen kuvien jakamista.
– Mutta ymmärrän senkin, että jos kyseessä on julkinen profiili, kuvan uudelleen jakamiseen ei tarvitse pyytää lupaa.
Ymmärrys somesta ja sen seurauksista jää pitkälti urheilijan itsensä varaan. Joillain lajiliitoilla voi olla pientä koulutusta somen käyttöön ja itsensä brändäykseen, mutta ennen kaikkea vastuu on urheilijalla itsellään.
– On omasta aktiivisuudesta kiinni, miten löytää kirjallisuutta ja koulutuksia. Ei niitä tyrkytetä meille, sanoo Kähärä.