Kuka murhasi kauniin jalkapallon?
25-vuotias italialainen jalkapalloilija oli juuri kärsinyt kahden vuoden tuomionsa, kun hän syyllistyi jalkapallon MM-kisoissa tekoon, joka tunnetaan Sarrian tragediana. Juuri sillä hetkellä monet menivät sokkiin ja jalkapallosta kuoli Kaunis Peli.
Vuohi
Tämä juttu on uuden urheilumedia Vuohen tekemä. Lisää Vuohen tarinoita urheilusankaruudesta voit kokea osoitteessa ww.vuohi.fi.
Heinäkuun 5. päivä 1982 Paolo Rossi nousi Fiat Ducato -pakettiautoon, kiihdytti ja ajoi pahaa aavistamattoman uhrin yli. Sitten 25-vuotias italialainen pysähtyi ja peruutti barcelonalaisella nurmella makaavan ruumiin päältä.
Rossi oli juuri kärsinyt kahden vuoden tuomion, jonka hän oli saanut vuonna 1980 osallisuudestaan vedonlyöntiskandaaliin.
Brasilialaisen uhrin nimi oli Jogo Bonito eli Kaunis Peli. Se oli ihanne jalkapallosta, johon liitettiin luovuus, tekninen taituruus, harhautukset, ilo ja vapaus.
Se saattoi olla kaikkien aikojen tenhoavin maajoukkue.
Jogo Boniton vaientamisessa Rossia avusti parikymmentä rikoskumppania, joiden motiivina oli voittaa jalkapallon maailmanmestaruus, missä he lopulta onnistuivatkin. Samalla perinteinen brasilialainen taitojalkapallo meni niin pahasti rikki, että Rossin tekoa muistellaan yhä Sarrian tragediana.
Italian ja Brasilian ikonisessa ottelussa vuoden 1982 MM-kisoissa tiivistyi jalkapallon ikuinen vastakkainasettelu: viihdyttävä peli vastaan tulosta tuova peli.
Brasilian joukkueessa oli uskomaton määrä taitoa ja karismaa: Zico, Falcao, Eder, Junior ja Socrates, joka koski palloon useammin kantapäillään kuin varpaillaan tai jalkapöydillään. Se saattoi olla kaikkien aikojen tenhoavin maajoukkue. Sambafutarit takoivat upeita maaleja ja syöttöjä sekä rallattelivat murskavoitosta seuraavaan.
Pragmaattinen Italia sen sijaan oli kuin varusmies – teki vain tarvittavan. Italia oli pelannut neljä ottelua, joista se oli voittanut yhden.
Puolivälierälohko C:n viimeisessä ottelussa Brasilialle riitti tasapeli välieräpaikkaan, mutta Italia tarvitsi voiton. Rossi oli vapautunut ennen kisoja Totonero-sopupeliskandaalin aiheuttamasta kahden vuoden pelikiellosta eikä ollut tehnyt turnauksessa yhtäkään maalia.
Brasilian verkkoon Rossi iski kolme maalia Barcelonan Sarria-stadionilla, ja Italia voitti 3–2. Tulos oli sokki brasilialaisten lisäksi kaikille kauniin ja näyttävän jalkapallon ystäville.
Socrates oli varmasti helppo pitää tyytyväisenä uima-altaalla: työnsi toiseen kouraan drinkin ja toiseen tupakan.
Kyse ei ollut siitä, että brasilialaisilla tähdillä olisi ollut suuret egot, joita päävalmentaja Tele Santana ei saanut hallintaan. Esimerkiksi Socrates oli varmasti helppo pitää tyytyväisenä uima-altaalla: työnsi toiseen kouraan drinkin ja toiseen tupakan.
Brasilialaiset pelaajat vain sattuivat olemaan allergisia tylsyydelle, kuten huolelliselle puolustamiselle sekä aikuiselle järkevyydelle, kuten pelin jäädyttämiselle. Vaikka Brasilialle riitti tasapeli, se haki ahnaasti lisämaaleja kummankin tasoitusosumansa jälkeenkin.
Brasilian ykköspelaaja oli Zico, numero 10.
Herra Zico, mitä hittoa oikein tapahtui Sarria-stadionilla?
Nykyään 73-vuotias Zico ei vastaa Vuohen puheluun, joten soitamme suomalaiselle Zicolle.
Italian ja Rossin suorittama yliajo 1982 aiheutti niin järkyttävän trauman, että jopa Suomen Zico menetti muistinsa.
”En kyllä ihan kauheasti muista sitä. Jotain kyllä, Rossi teki niitä maaleja…”, tamperelainen Ari ”Zico” Hjelm sanoo. Entinen mestaripelaaja ja -valmentaja Hjelm sai 16-vuotiaana lempinimensä alkuperäisen Zicon mukaan. Hjelm on aina rakastanut brasilialaista taitojalkapalloa.
Vaikka Suomen Zico ei muista katsoneensa televisiosta, kuinka Rossi pudotti kolmella maalillaan Brasilian Zicon jatkosta, hän tietää tasan tarkkaan, miltä originaalista Zicosta tuntui 1982. Suomen Zico koki nimittäin lähes saman kohtalon kaksi vuotta myöhemmin.
Sanoitko silloin Ratinan kentällä kitkerästi Paolo Rossille, että kiitos, kun tapoit kauniin futiksen 1982?
Sarrian tragedian rekonstruktio järjestettiin 1984 Tampereen Ratinan stadionilla. Tuolloin Hjelm pelasi Tampereen Ilveksessä, joka kohtasi Euroopan cupissa Juventuksen, jonka tähtihyökkääjä Rossi oli. Tampereella Rossi teki kolme maalia Ilveksen verkkoon ja pudotti taas Zicon jatkosta.
Sanoitko silloin Ratinan kentällä kitkerästi Paolo Rossille, että kiitos, kun tapoit kauniin futiksen 1982?
”Ei siinä paljon juteltu, mutta siellä oli Juventuksella paljon muitakin kovia jätkiä, muun muassa Michel Platini.”
Hjelm sai myös tietää, miltä Rossista tuntui Barcelonassa 1982. Hjelm vei Suomen 1–0-johtoon, kun Suomi kohtasi Brasilian 1987 Palloliiton juhlaottelussa. Hän oli ensimmäinen suomalainen, joka teki maalin Brasiliaa vastaan. Alkuperäinen Zico ei pelannut tuolloin Brasilian joukkueessa, mikä harmitti Suomen Zicoa.
Hjelm on ollut jalkapallossa mukana kolmessa tärkeässä roolissa: pelaajana, valmentaja ja katsojana. Hänen suhteensa pelin kauneuteen ja viihdyttävyyteen muokkautui niiden roolien myötä.
Lapsena hän tietysti nautti hienoista tempuista. Näyttävyyden aiheuttama euforia kuitenkin vaihtui asenteeksi, jossa vain tuloksella oli merkitys sillä samalla hetkellä, kun nuori Hjelm koki ensimmäisen kerran 90-kiloisen vastustajan taklauksen edustusjoukkueen harjoituksissa.
”Se muuttuu, kun lentää kentällä kuin popcorn.”
Leonardo hölkkäsi puolustussuuntaan vain, jos oli eksynyt.
Brasilialaisten pelaajien vahvuus ja samalla heikkous on, että he pystyvät ammattilaisenakin pelatessaan parhaimmillaan säilyttämään lapsuudesta tutun hetkessä elämisen riemun ja onnistumisen ilon, jotka eurooppalaisilta yleensä karisevat viimeistään aikuisten otteluissa – kuten Hjelmille kävi.
Siinä missä stereotyyppinen brassipelaaja osaa hekumoida itse suorituksesta kentällä, eurooppalainen kollega nauttii ehkä enemmän lopputuloksesta, saavutuksesta.
”Junnuissa pelaaminen oli kivaa, toki miehissäkin, mutta aikuisena se tunne tulee eri asioista, siitä että pystyy menestymään. Kun peli muuttuu ammatiksi, muuttuu se tunnekin.”
Hjelmin syöksykierre kohti tuloskeskeisen jalkapallon mustaa ydintä kiihtyi, kun hänet palkattiin Saksan Bundesliigaan, Stuttgarter Kickersiin. Saksassa ei paljon viihdearvoja pohdittu.
”Ei. Siellä kaikki olivat valmentajasta lähtien niin kunnianhimoisia, että ei ollut muita vaihtoehtoja kuin menestyä. Ei ollut olemassa mitään muuta kuin tulos. Kuri oli tosi kova, ja joukkueen piti menestyä”, Hjelm sanoo.
Jatkuva julkisen nöyryytyksen pelkokin piiskasi pärjäämään.
”Siellä oli Bild-lehdessä joka matsin jälkeen kaikista pelaajista arvio yhdestä kuutoseen. Pahin arvio oli, että et ansaitse palkkaasi! Siitä voi jokainen kuvitella, kuinka kovaa ja raskasta se oli ja on henkisesti. Siinä oppi tulosvastuulliseksi, piti pelata ihan saatanan hyvin.”
Hjelmin kosketus brasilialaiseen jalkapallokulttuuriin kuitenkin säilyi myös Saksassa, kun hän siirtyi 2. Bundesliigan St. Pauliin. Joukkueessa pelasi brassihyökkääjä Leonardo, joka oli laiskahko, iloinen ja tehokas. Leonardo hölkkäsi puolustussuuntaan vain, jos oli eksynyt. Brasilialainen sai valmentajan pään helottamaan punaisena, mutta rento Leonardo tuli vaihdosta kentälle, kun muut olivat jo väsyneitä – ja teki paljon maaleja. Arvatkaa, ketä pelaajaa kannattajat rakastivat?
Valmentajat ihailevat pallonhallintaa, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä maalimäärien tai tuloksen kanssa.
Valmentajana Hjelm johdatti Tampere Unitedin kolme kertaa Suomen mestariksi. Seurajohto vaati valmentajalta tulosta, kannattajat sekä tulosta että viihdyttävää jalkapalloa. Valmentaja-Hjelm kuunteli seurajohtoa, vain menestyksellä oli merkitystä – toki sen saattoi saavuttaa eri tyyleillä mutta Tampere Unitedin pelitapaan kauneus- tai viihdearvot eivät juuri vaikuttaneet, ainoastaan tehokkuus ja toimivuus ratkaisivat.
Jalkapallon katsojana Hjelm ajattelee aivan toisin kuin pelaajana ja valmentajana. Yhtäkkiä pelin näyttävyydellä onkin valtavasti väliä. Hän ei kiinnostu voittavasta jalkapallosta, jos se on tylsää.
”Manchester City voitti vähän aikaa sitten kaiken, mihin osallistui, mutta en jaksanut katsella niiden pelejä, sillä se oli sellaista pallon pyörittämistä, syötellään ulkokaarella yhtä paljon taakse kuin eteen ja ollaan tyytyväisiä. Ärsyttää semmoinen pelityyli, kun puhutaan pallon hallinnasta omalla puoliskolla, ei sieltä ainakaan maaleja tehdä. Ja sitten valmentajat ihailevat pallonhallintaa, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä maalimäärien tai tuloksen kanssa.”
Hjelm nostaa Paris Saint-Germainin ja viime kauden Liverpoolin esimerkkeinä, joissa tehokkuus, kurinalaisuus ja viihdyttävyys muodostavat harmonisen liiton.
”PSG menee tosi kovaa eteenpäin. Viihdearvo tulee siitä, kun maalipaikkoja ja maaleja tulee enemmän. Liverpool pelasi 2025 tosi aggressiivista hyökkäyspeliä, jota oli kiva katsella. Molemmat ovat näyttäneet, että hyökkäävälläkin tyylillä voi tehdä tulosta.”
Menestystä jahdannut Brasilia järkevöityi ja eurooppalaistui – ja menetti osan taiastaan.
Paolo Rossin ja hänen italialaisten rikoskumppaniensa kolkkaama Jogo Bonito eli Kaunis Peli virkosi. Se opetteli uudestaan kävelemään mutta ei enää toipunut aivan entiselleen. Vuoden 1982 tyylikkyyteen Brasilian maajoukkue ei ole kolarin jälkeen yltänyt, vaikka se voitti maailmanmestaruuden 1994 ja 2002.
Menestystä jahdannut Brasilia järkevöityi ja eurooppalaistui – ja menetti osan taiastaan.
”Brasilian peli oli niin viihdyttävää ja hyvännäköistä silloin 1980-luvulla, ja vielä 1990-luvullakin. Mutta ei se ole nyt sellaista kuin ennen. Joku Socrates heitti kantapääkikan ainakin 50 kertaa pelissä. Ei brassijalkapallo ole enää sellaista.”
Modernissa jalkapallossa on yhä vähemmän tilaa taitelijoille.
”Ratkaisut pitää tehdä joukkuekeskeisesti, joukkueen sisäinen kuri on jo niin kova. Ei siellä paljon kantsukikkoja heitetä keskialueella, sitä eivät valmentajat katsele.”
Romanttisen välinpitämättömästi puolustamiseen suhtautuneen vanhan liiton brassifutiksen perinne on siis hiipunut?
”On se, ihan hirveästi. Kyllä nykyajan systemaattisuus, taktisuus ja kurinalaisuus vievät viihdearvoa pois. Vaikka PSG onkin kurinalainen mutta silti viihdyttävä katsella.”
Entinen moppitukka oli vaipumassa samaan tilaan kuin seuraamansa matsi – uneen.
1990-luvulla Jogo Bonito vaihtoi identiteettiä. 1996 syntyi Sexy Football, kun Chelsean hollantilainen pelaajamanageri Ruud Gullit sanoi EM-kisojen tv-kommentaattorina, että haluaa katsoa seksikästä jalkapalloa. Hän oli ilmeisesti nähnyt Antti Muurisen valmentamien joukkueiden otteluita ja ihastunut.
Vielä 1990- ja 2000-luvulla työnjako oli selvä: lajilegenda Gullit janosi seksikästä jalkapalloa, ja lajilegendat Muurinen ja Ronaldinho toimittivat sitä.
Nyt Muurinen ja Ronaldinho ovat eläkkeellä, ja Gullit on julistanut Sexy Footballin – jos ei kuolleeksi – niin ainakin kadonneeksi. Gullit ei jaksa katsoa jalkapallosta kuin koosteita, sillä hänen mielestään lajista on tullut niin tylsä, ainakin Englannin Valioliigassa. Kun Gullit katsoi maaliskuussa Chelsea–Arsenal-ottelun, kuola alkoi valua hänen suupielestään vääristä syistä: entinen moppitukka oli vaipumassa samaan tilaan kuin seuraamansa matsi – uneen.
Gullit latasi hollantilaisessa Rondo-keskusteluohjelmassa arvionsa nykyjalkapallosta, jossa nautinto-hyöty-suhde on samaa luokkaa kuin fitness-urheilijan blenderissä pyörivässä keitetyssä kananrintafileessä ja maustamattomassa luonnonjugurtissa.
”En ole viime aikoina nauttinut jalkapallon katsomisesta. Chelsea–Arsenal-ottelu oli kauhea. Se oli kuin Stratego-lautapeli. Jalkapallon katsominen on hirvittävää”, Gullit sanoi.
”Jokainen pelaaja on kyllä superhuippukunnossa, mutta yleisö kaipaa pelaajia kuten [Barcelonan supertähti] Lamine Yamal, joka pystyy haastamaan ja ohittamaan vastustajan. Tuntuu kuin kaikki olisi tietokoneen ohjailemaa. Kaipaan hauskanpitoa kentällä. En vain enää nauti jalkapallosta.”
Missä ovat pelaajat, joilla on pallit?
Gullit on kyllästynyt pelaajiin, jotka suorittavat kentällä tehtävää kuin robotit. Hän haluaa enemmän rohkeutta ja vähemmän pallon turvallista siirtelyä.
”Missä ovat pelaajat, jotka harhauttavat? Missä ovat pelaajat, joilla on pallit? Miksi kaikki syöttävät? Syöttävät! Syöttävät! Syöttävät!”
Vielä kymmenen vuotta sitten peli soljui Valioliigassa eteenpäin luovien pelintekijöiden tai keskikenttäpelaajien kautta, mutta nykyään pallo liikkuu alas ja sivuille, ja eniten syöttöjä kirjataan puolustajille. Maaleja ja etua haetaan ennen kaikkea pysähtyneistä erikoistilanteista eli vapaapotkuista, sivurajaheitoista ja kulmapotkuista, joiden kalastelu on joukkueille tärkeä välitavoite. Niissä toteutetaan tarkoin sovittua koreografiaa, jotka kulmapotku- ja sivurajavalmentajat ovat laatineet. Toki pitkä sivurajaheitto on kauneinta, mitä jalkapallo voi tarjota, samoin upeat vaparimaalit säväyttävät aina, mutta jatkuvat kulmapotkut… uuh, niitä katsellessa tekisi mieli työntää käsi sinne tehosekoittimeen keitetyn kanan ja luonnonjugurtin sekaan. Johtoasemassa erikoistilanteita käytetään totta kai kuluttamaan aikaa.
Liverpoolin valmentaja Arne Slot komppasi maanmiestään Gullitia.
”Suurin osa Valioliigan otteluista on sellaisia, joita ei ole nautinto katsoa. Mutta Valioliigassa kilpailu on kovaa, mikä tekee siitä niin mahtavan sarjan. Toisaalta tavallisen jalkapallofanin näkökulmasta ero kolmen neljän vuoden takaiseen Valioliigaan on suuri.”
Gullitin tavoin Slot kaipasi Kataloniaan mutta menneisyyteen:
”Kun ajattelen [hyvää] jalkapalloa, mietin Barcelonan joukkuetta 10–15 vuotta sitten.”
Kyllähän Socrateskin syötti taaksepäin 1982, mutta hän teki sen kantapäällä.
Dear Antti Muurinen, toit yhdessä Ruud Gullitin kanssa seksin jalkapalloon, mutta onko se nyt otettu pois?
”Mielenkiintoinen kysymys. Brasilian ja Hollannin kovien joukkueiden ajoista jalkapallossa on ehkä kehittynyt eniten puolustuspeli – valitettavasti. Sen vuoksi maalinteko on jollain tavalla vaikeutunut huipputasolla. Joskus topparit olivat isoja, hitaita ja kankeita, mutta tänä päivänä topparitkin ovat liikkuvia ja erittäin hyviä”, Muurinen sanoo.
Sexy footballissa pallo liikkuu pelaajalta toiselle nopeasti ja näyttävästi, mutta pahimmillaan jalkapallo puuroutuukin jatkuvaksi pallonhallinnaksi, johon moni on tuskastunut Gullitin tapaan. Tässä on yksi tylsän jalkapallon resepti:
”Se peli pysähtyy siihen, että ei tule enää kaukolaukauksia eikä nopeita suunnanmuutoksia. Ei lähdetä hyökkäämään niin, että pelattaisiin eteenpäin tarpeeksi. Jos peli ei aukea, niin palloa kierrätetään jopa omassa päässä. Koriksessahan ei saa enää mennä takaisin puolustusalueelle, jos on ylittänyt kentän puolivälin. Jalkapallossa se kierrättäminen, pallonhallinta ja se sellainen taaksepäin pelaaminen tekee usein sen, että seuraava hyökkäys voi olla vielä vaikeampi tehdä. Ja sen takia huippupeleissä hyvät tilanteet ja isommat maalimäärät jäävät vähemmälle. Onneksi laadukkaimmissa joukkueissa on taitavia 1 vastaan 1 -pelaajia, jotka pystyvät menemään eteenpäin ja luomaan tilanteita.”
Kyllähän Socrateskin syötti taaksepäin 1982, mutta hän teki sen kantapäällä.
Seksikäs jalkapallo on kuin kaljuuntumislääke.
Muurisen mukaan valmentajilla on niin valtavat menestyspaineet, että heidän on usein helpompi lähteä otteluun puolustamisen ja muutaman vastaiskun kautta, ja sellaisen puolustusumpun murtaminen on vastustajalle vaikeaa – mikä tekee pelistä nauttimisesta vielä vaikeampaa. Moinen seksikkään jalkapallon siveysvyö voi olla heikomman joukkueen ainoa mahdollisuus, mutta Muurinen haastaa valmentajat miettimään vaihtoehtoja.
”Jos ajatellaan katsojien ja seuraajien kannalta, niin kyllä mielestäni jokaisen valmentajan pitää tehdä itselleen peilin edessä kysymys, että onko tätä [jalkapalloa] kiva katsoa. Kun itse aloitin joskus sata vuotta sitten valmentamisen, niin kyllä minulle sanottiin, että hei, tätä tehdään sitten yleisölle. Siinä pelissä pitää olla jotain katsottavaa ja näyttävyyttä, että katsojakin voi viihtyä.”
Taiturimaisen Gullitin pelivuosina Hollannin maajoukkue oli näyttävän jalkapallon keihäänkärkiä, mutta nykyään Alankomaat tyytyy tavalliseen jalkapalloon, mikä on ymmärrettävää, sillä pienehkössä maassa ei riitä vuodesta toiseen tarpeeksi taitavia pelaajia kantamaan seksikkään jalkapallon soihtua. Pienemmät maat tarvitsevat seksikkääseen jalkapalloon kultaisia pelaajasukupolvia, jollainen Muurisella oli käytössä Suomen maajoukkueen päävalmentajana 2000-luvun alussa. Ja kuten on käynyt ilmi, seksikäs jalkapallo on kuin kaljuuntumislääke: se saa näyttämään paremmalta, mutta ikävänä sivuvaikutuksena huipennus saattaa jäädä saavuttamatta.
Sexy Football -konkari Gullit ikävystyi erikoistilanteisiin ja syöttöketjuihin, mutta Muurinen jaksaa yhä seurata jalkapalloa.
”Katson sitä lievästi sanottuna aika paljon. Se on aina ollut osa minua.”
Brasilia ei tosiaan koskaan täysin toipunut Italian tyrmäysiskusta, mutta kovin hyvin ei mene rikoksen tekijälläkään. Brasilia on sentään 2026 MM-kisojen yksi mestarisuosikeista, mutta Italia ei edes selviytynyt lopputurnaukseen.
”Jos pyydän satunnaista vastaantulijaa nimeämään maailmaluokan italialaisen jalkapalloilijan, niin hän joutuu luultavasti miettimään vastausta aika pitkään”, Muurinen sanoo.