Ranskan pääsarjassa kolmatta kautta pelaava Sami Tavernier on ehtinyt 29-vuoden ikään mennessä nähdä kolmen eri kiekkokulttuurin läpikotaisin.
Suomen ja Ranskan kaksoiskansalainen haki kiekko-oppinsa HIFK:n junioreista ja pelasi Liigaa KalPassa neljän kauden ajan tämän vuosikymmenen alussa. Siinä välissä hän vietti viisi vuotta Yhdysvalloissa juniorisarjoissa ja yliopistosarja NCAA:ssa.
Vaikka Ranskan pääsarjan taso on Tavernierin mukaan kasvanut vuosi vuodelta, yleisöä käy hyvin ja lajissa liikkuu aiempaa enemmän rahaa, on ero suuri Suomeen verrattuna.
– Sehän lähtee ihan junnutasolta, ja ihan erilaista se on, toteaa haastatteluhetkellä Ranskan liigan pistepörssin kärjessä ollut Tavernier.
Tavernierin mukaan alle 20-vuotiaista Ranskassa tulevat nuoret eivät pysy Ligue Magnusin vauhdissa mukana.
– Niillä ei ole tasoa pelata miesten pelejä. Se ero Suomeen on mun mielestä tosi iso. Meillehän tuli KalPassa A-junioreista pelaajia, eikä sitä eroa oikein vauhdissa huomannut niin paljon. Pelillisesti toki, mutta ei vauhdissa niinkään, Tavernier arvioi.
Laituri pohtii taustalla olevan taloudelliset ja kulttuuriset tekijät.
– Se johtuu monesta asiasta. Ei ole välttämättä vaatimustasoa, ja valmentajien määrässä ollaan jäljessä. Mutta Ligue Magnus on oikeastaan hyvä sarja. Saa olla kymmenen ulkomaalaisvahvistusta ja kun budjetitkin ovat kasvaneet, joka vuosi saadaan parempia ja parempia ulkomaalaisia.
– Siinä ollaan menossa parempaan suuntaan, mutta junioripuolella ero on iso.
Yhdysvaltain yliopistosarja NCAA:ssa taso on sen sijaan Tavernierin kokemuksen mukaan korkea.
– Vaikka tapella ei saa, tosi kovaa mennään. Pienemmät kaukalot ja enemmän sitä jenkki-meininkiä ja erilaista kulttuuria. Änärityylillä pelataan, Tavernier arvioi.
Peli aaltoilee yliopistokiekossa enemmän päästä päähän ja vauhti ei kalpene Liiga-tasollekaan. Iso ero on myös pelaaminen ristikko päässä.
– Ei ole kuitenkaan ehkä taitoa niin paljon kuin Suomessa, mutta kamppailu on siellä kovaa.
Viimeisellä yliopistokaudellaan Tavernier valittiin Merrimackin joukkueen kapteeniksi. Joka kaudella seuran parhaisiin pistemiehiin kuulunut Tavernier joutui ottamaan hieman pedagogista vastuutakin.
– Oli aika paljon nuoria tai freshmaneja (ensimmäisen vuoden opiskelijoita) ja ehkä neljä–viisi senioria ja minä kapteenina. Tuntui vähän siltä, että piti hoitaa niitä nuoria enemmän, mutta siitäkin tuli kokemusta ja tykkäsin olla liiderinä.