Helsingin käräjäoikeus antaa tänään tuomion Vuosaaren vuoden 2003 palkkamurhasta. Murhasta syytetään huumepoliisin entistä päällikköä Jari Aarniota ja United Brotherhoodin entistä johtajaa Keijo Vilhusta. Syyttäjien mukaan Aarniolla oli etukäteen yksityiskohtaista tietoa ruotsalais-turkkilaisen Volkan Ünsalin palkkamurhasta, mutta hän ei pyrkinyt estämään sitä. Vilhusta syytetään murhan järjestelyistä. Molemmat kiistävät syytteet.
Palkkamurhasta elinkautisiin on tuomittu aiemmin neljä ihmistä. Poliisi sai kuitenkin henkirikoksesta uutta tietoa, ja tutkinta avattiin uudelleen vuonna 2015. Syyttäjien mukaan Aarnio sai tiedon Ünsaliin kohdistuvasta henkirikosuhasta kesällä 2003 ja ilmoitti sen Ruotsin poliisille. Sen jälkeen Aarnio sai lisää ja täsmentyvää tietoa suunnitelmasta houkutella Ünsal Suomeen murhattavaksi, sekä tietoja murhan suunnittelijoista, tekijöistä ja tekoajasta sekä -paikasta Suomessa, syyttäjät katsovat. Sen sijaan, että Aarnio olisi yrittänyt estää henkirikoksen, hän syyttäjien mukaan piti tiedot itsellään ja toimillaan pikemminkin myötävaikutti murhaan.
– Mielestäni tässä on kysymys erityisen räikeästä laiminlyönnistä, sanoi valtionsyyttäjä Mikko Männikkö syyttäjien loppulausunnossa marraskuussa.
Jos Aarnio olisi halunnut estää murhan, hän olisi syyttäjän mukaan ilmoittanut tiedoistaan esimiehilleen ja pyytänyt lisäresursseja poliisioperaatioon.
"Tässä vallitsevat mafian lainalaisuudet"
Aarnion puolustus kiistää, että Aarniolla olisi ollut murhasta mitään sellaista tietoa, jonka perusteella hänen olisi tullut tai hän olisi voinut estää sen. Puolustuksen loppulausunnossa Aarnion asianajaja Mikko Ruuttunen myös kysyi, mikä tarkalleen olisi ollut se toimi, johon Suomen poliisin olisi Ünsalin suojaamiseksi pitänyt ryhtyä.
– On selvää, että poliisin ei tule soittaa kenellekään kertoakseen, että henkirikoksen tekeminen on kiellettyä, Ruuttunen sanoi.
Myöskään Ünsalin kiinniotto ei Ruuttusen mukaan olisi suojannut tätä. Kaikkien tekijöiden tarkkailu olisi sitonut paljon poliisin resursseja, eikä sellaiseen pelkän huhun perusteella olisi Ruuttusen mukaan pitänytkään ryhtyä.
Ruuttunen vetosi myös siihen, että Ünsal oli itse tietoinen siitä, että hänet halutaan tappaa. Tästä huolimatta hän irtautui Ruotsissa todistajansuojeluohjelmasta ja matkusti Suomeen tapaamaan lapsuudenystäväänsä, josta häntä oli varoitettu.
Puolustus toi esille mahdollisuuden, että Ünsal ikään kuin antautui tapettavaksi, jotta hänen läheisiinsä Ruotsissa kohdistunut uhka loppuu. Syyttäjä on aiemmin kritisoinut voimakkaasti tätä ajatusta. Puolustus kuitenkin katsoo, ettei mahdollisuutta voi sulkea pois.
– (Kun) tässä vallitsevat selvästi mafian lainalaisuudet, niin silloin arkijärjen mukainen argumentti, että ei kukaan vapaaehtoisesti antaudu tapettavaksi, on merkityksetön, Ruuttunen sanoi.
Syyttäjät: Vilhunen on murhan tekijä tai yllyttäjä
Syyttäjien mukaan Vilhunen osallistui murhaan joko tekijäkumppanina tai yllyttäjänä. Näyttö Vilhusen syyllisyydestä muodostuu syyttäjän mukaan aiemmin murhasta tuomittujen kertomuksista. Vilhunen oli läheisissä väleissä Janne Ranisen kanssa, joka suunnitteli lapsuudenystävänsä murhaa. Raninen ei huvikseen ”lörpötellyt” asiasta jengipomoksi tietämälleen Vilhuselle, syyttäjä katsoo.
Syyttäjän mukaan Vilhunen järjesti tekijöiksi Raimo Anderssonin ja Jani Leinosen. Leinonen kertoi omassa kuulemisessaan, että oli suostunut murhahankkeeseen mukaan Vilhusen korkean aseman takia.
Anderssonia ei ole oikeudenkäynnissä voitu kuulla, sillä hän kuoli henkirikoksen uhrina toissa vuonna. Syyttäjä kuitenkin katsoo, että hänen esitutkintakertomuksestaan muodostuu yksityiskohtainen ja vakuuttava kertomus Vilhusen osallisuudesta.
"Järjetöntä vasikoida teko, jota on itse tekemässä"
Vilhusen ja Aarnion kertomukset ovat paikoin suuressa ristiriidassa. Vilhusen puolustuksen mukaan poliisilla on hyvissä ajoin ollut tieto murhasta. Vilhusen asianajaja Markku Fredman sanoi loppulausunnossa, että Vilhunen on antanut tietoa murhahankkeesta poliisille ennen sitä ja sen jälkeen.
Fredman sanoi Vilhusen olleen siinä uskossa, että hänen Aarniolle antamansa tiedot johtavat siihen, että poliisi puuttuu tapahtumiin. Fredmanin mukaan Vilhunen oli huojentunut siitä tiedosta, että murhaa aikovat ovat poliisilla kuuntelussa eikä hänen yksin tarvitse pitää poliisia ajan tasalla.
Fredman ihmetteli, miksi Vilhunen olisi antanut poliisille tietoa murhasta, jos olisi itse ollut tekemässä sitä.
– Järjetöntä vasikoida teko, jota on itse tekemässä.
Vilhusen puolustus katsoo, että murhasta aiemmin tuomitut Leinonen ja Andersson tekivät Vilhusesta väärän ilmiannon kostoksi siitä, että tämä toimi poliisin tietolähteenä.
Taustalla Arlandan arvokuljetusryöstö vuonna 2002
Vuosaaren palkkamurhasta elinkautisiin on aiemmin tuomittu Janne Raninen, Jani Leinonen ja Raimo Andersson. He murhasivat rikollispiireissä vaikuttaneen Volkan Ünsalin baari-illan jatkoilla vuosaarelaisasunnossa lokakuussa 2003.
Ruotsalainen Leopoldo Gonzalez Carmona tuomittiin yllytyksestä murhaan. Murhan tutkinta avattiin uudelleen vuonna 2015, sillä poliisille oli toimitettu uutta tietoa henkirikoksesta.
Aiemmin oikeus on katsonut, että Ünsalin murhan motiivi liittyi Arlandan arvokuljetusryöstöön. Gonzalez Carmona tunnusti vuonna 2017 ruotsalaisen ETC-lehden haastattelussa olleensa Arlandan ryöstön suunnittelija. Rikos on jo vanhentunut.
Volkan Ünsalin isä on kertonut Ünsalin vieneen yli kaksi miljoonaa kruunua Gonzalez Carmonan kätkemästä ryöstösaaliista ja häipyneen Turkkiin. Ünsal myös kertoi ryöstöstä poliisille ja pääsi todistajansuojeluohjelmaan, josta hän irrottautui ennen murhaa.