Suomessa vieraillut sosiologi kertoo, miksi Intiassa on niin hankala kitkeä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa

Tamben mukaan erityisesti nuorten massiiviset protestit kaduilla ja naisjärjestöjen kannanotot viimeisen kahdeksan vuoden aikana ovat saaneet aikaan Intiassa lainmuutoksen, mutta arkitasolla muutosta ei ole juurikaan tapahtunut. AFP / LEHTIKUVA

Anna Pesonen-Smith / STT

Kastien välinen hierarkia vaikeuttaa naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemistä Intiassa, kertoo intialaisen Punen yliopiston professori ja sosiologi Shruti Tambe STT:n videoyhteydellä tekemässä haastattelussa.

Tambe luennoi vuoden 2013 tammikuussa Tampereella naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Ennen hänen Suomen-vierailuaan Intian pääkaupunkialueella Etelä-Delhissä oli joulukuussa 2012 joukkoraiskattu 23-vuotias opiskelijanainen, joka kuoli vammoihinsa. Tapaus tunnetaan uhrille annetulla nimellä Nirbhaya, "peloton".

Tamben mukaan erityisesti nuorten massiiviset protestit kaduilla ja naisjärjestöjen kannanotot viimeisen kahdeksan vuoden aikana ovat saaneet aikaan Intiassa lainmuutoksen, mutta arkitasolla muutosta ei ole juurikaan tapahtunut. Tänä syksynä Intiaa on kuohuttanut muun muassa julma 19-vuotiaan naisen kuolemaan johtanut joukkoraiskaus, joka tapahtui Pohjois-Intiassa sijaitsevassa Hathrasissa, Uttar Pradeshin osavaltiossa.

– Silloin se oli Nirbhaya, tällä kertaa Hathrasin tapauksen uhri. Tämä kuului alimmista alimpaan kastiin, daliteihin, kun rikoksen tekijät olivat puolestaan ylempää kastia, Tambe vertaa.

Yhteiskunnassa vallitsee välirikkoja

Viime vuosien aikana Intiassa on tapahtunut muitakin joukkoraiskauksia, jotka ovat olleet esillä toisinaan myös kansainvälisessä mediassa. Esimerkiksi vuonna 2013 kerrottiin Mumbaissa joukkoraiskatusta 22-vuotiaasta valokuvaajanaisesta ja vuonna 2015 Länsi-Bengalissa Ranaghatissa joukkoraiskatusta 71-vuotiaasta nunnasta.

Vuonna 2018 kansainvälisiin otsikoihin nousi kahdeksanvuotiaan lapsen raaka joukkoraiskaus ja murha Kathuassa, joka sijaitsee Intian pohjoisimmassa ja levottomuudestaan tunnetussa Jammun ja Kashmirin osavaltiossa.

Vuoden 2013 tapauksessa tekijöiden kerrottiin olevan nuorten miesten joukko ja vuonna 2015 kristityn nunnan tapauksessa tuomitut olivat bangladeshilaisia muslimeja. Vuonna 2018 päätekijöihin kuului muun muassa hindupappi, ja uhri kuului alueen muslimivähemmistöön.

– Joidenkin tutkijoiden ja kommentoijien mukaan seksuaalisen väkivallan brutaalisuutta voi selittää taloudellisen kriisin syvyydellä, Tambe toteaa.

Globalisaatio ja kapitalismin nousu ovat saaneet Tamben mukaan intialaisyritykset hamuamaan maailman markkinoille. Samalla maan sisällä vallitsee työttömyyttä ja näköalattomuutta. Suvaitsevaisuus kulttuuristen väestöryhmien ja uskontojen jäsenten välillä on vähentynyt.

"Nainen oli moraaliton"

Raja-aitoja on maan sisällä niin hindujen ja muslimien, miesten ja naisten kuin eri kastienkin välillä. Tulkintatavasta riippuen neli- tai viisiportainen kastijärjestelmä kuuluu erottamattomasti arkeen, vaikka virallisesti se lakkautettiin jo 1950-luvulla.

Pääongelmana on järjestelmän alimman – tai siihen tyystin kuulumattoman – luokan eli dalitien, "koskemattomien", kohtelu.

– Hiljattaisessa Hathrasin joukkoraiskauksessa perheellä oli ongelmia raportoida tapauksesta poliisille. Pienillä paikkakunnilla ylempikastiset (tekijät) voivat sanoa, etteivät he tehneet mitään, vaan nainen oli huono ja moraaliton, Tambe kertoo.

Intiassa on perinteisesti noteerattu myös jako yksityisen ja julkisen tilan välillä. Naisten arvo on nähty kodin sisällä, eikä heitä nykyäänkään haluta Tamben mukaan helpolla miesten dominoimaan julkiseen tilaan.

Dalitien kastia edustavassa naisessa tiivistyy ylempikastisille miehille kaksinkertainen uhka.

– 'Miten uskallat unelmoida ja yrittää, miten voit ajatella olevasi kuin me ja arvoisiamme', kuvailee Tambe naisvastaista mentaliteettia ja vertaa sitä Yhdysvalloissa valtaväestöön kuuluvien poliisien aiheuttamaan George Floydin kuolemaan.

Floydin tapaukseen yhdistetystä "I can't breathe" -lauseesta tuli julkinen slogan USA:n afroamerikkalaiselle väestölle ja heidän tasa-arvonsa kannattajille.

Unelmoijalle halutaan antaa opetus

Jos Intiassa alempikastinen nainen yrittää ikään kuin nousta arvohierarkiassa, hänelle halutaan antaa opetus, joka palauttaisi hänet ruotuunsa. Tytön tai naisen raiskaus on samalla loukkaus koko yhteisöä kohtaan, sanoo Tambe.

Naisen vartalon häpäisyn välityksellä käydään eri uskontoon kuuluvien yhteisöjen välisiä taistoja. Nainen on raiskauksen jälkeen ikään kuin pilattu ja jotakuinkin sama kuin kuollut vaikkapa aviomieskandidaateille.

Kahden jo aikuisikään ehtineiden tytärtensä kanssa Tambe ja hänen miehensä ovat käyneet keskusteluita seksuaalisesta väkivallasta niin, että sitä on verrattu mihin muuhun tahansa rikokseen.

– Syyte rikoksesta ei kuulu uhrille. Rikos on vakava ja uhrin tulee keskittyä siitä paranemiseen.

Kyvyt aiemmin tärkeämpiä kuin ulkonäkö

Nykymaailma on muuttunut siitä, kun Tambe itse oli nuori. Tambe kasvoi Maharashtran osavaltiossa Aurangabadissa, 250 kilometriä nykyisestä asuinpaikastaan Punesta lähellä Mumbaita.

– Yleinen ajattelutapa oli paljon kirkkaampi silloin, sillä naisille ja alemmille kasteille haluttiin demokraattiset oikeudet. Takuulla sekin oli epätasa-arvoista aikaa, mutta se ei ollut hyväksyttävä asia silloin, Tambe painottaa.

Toinen hänen muistamansa asia on, että naisen kyvyt olivat aiemmin tärkeämmällä sijalla kuin nykyajan lähes pakkomielteinen suhtautuminen ulkonäköön ja naisvartalon muotoihin.

– Silloin jokaista tyttöä, joka oli vahva ja jolla oli unelmia sekä osaamista, kutsuttiin Indira Gandhiksi. Tuona aikana meillä oli yksi väkevimmistä pääministereistä Intiassa: koulutettu, älykäs ja kulttuurisesti sivistynyt.

Lisäksi naisjohtajuuden ympärillä vallitsi Tamben nuoruudessa myönteisyyden aura – sille ei hänen mukaansa kurtisteltu kulmia.

– Meillä oli aiemmin myös demokraattinen sosialismi ja köyhän väestön hyvinvointia turvaavia avustuksia, mutta viimeisen 30 vuoden aikana nämä on otettu pois ja kilpailu on koventunut.

"Kuten Sanna Marin" Intiaa visioimaan

Intiassa parannuksia naisten asemaan on tullut viime vuosien aikana lain puitteissa niin, ettei naisia kohtaan suunnatussa väkivallassa uhrin tarvitse enää todistella tekijän syyllisyyttä. Sitä vastoin tekijän täytyy pystyä osoittamaan syyttömyytensä.

– Aiemmin oli niin, että jos naisen vartalosta ei löytynyt merkkejä raiskauksesta, silloin häntä ei ollut raiskattu. Lääkärit ja poliisit voivat olla mukana tapausten kiistämisessä.

Tambe kertoo, että nykyään väkivallasta voi tehdä ilmoituksen myös joku muu kuin uhri. Esimerkiksi naapuri voi ilmoittaa, jos kuulee seinän toiselta puolelta väkivallan ääniä, kuten kirkumista.

Hän lisää, että seksuaalisuudesta tulisi puhua nuorten kesken enemmän ja enemmän. Tällöin ainoa anti vaikkapa naisvartaloon liittyvistä seikoista eivät olisi sosiaalisen median "pornomainokset", jotka ruudulle lävähtäessään aiheuttavat hämmennystä.

– Unelmoin siitä, että meillä olisi enemmän naispoliitikkoja, joilla on selkeä visio, jotka ovat yhteydessä kansan tasolle ja jotka tuovat päättäväisesti muutosta yhteiskuntaan – kuten vaikkapa Uuden-Seelannin ja Suomen pääministerit.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka