Viisi vuotta sitten Juho Kuosmasen ensimmäinen pitkä elokuva kilpaili Cannesin elokuvajuhlien Un certain regard -esityssarjassa. Festivaalipäivät olivat jännittäviä ja stressaavia.
Niskassa oli suuria odotuksia. Hymyilevä mies oli vuosikymmeniin ensimmäinen suomalainen Cannes-elokuva, jota ei ollut ohjannut Aki Kaurismäki.
Hymyilevä mies voitti sarjansa pääpalkinnon. Parrasvaloissa Kuosmanen kuitenkin ujosteli. Ehkä itsevarmuuden syinä ovat esikoisen menestystä seuranneet lukuisat festivaalimatkat ja vuosien tuoma kokemus, mutta tällä kertaa Kuosmanen on vapautuneissa tunnelmissa.
– Mukava ja rento olo, vaikka on näytön paikka taas, Kuosmanen kertoo terassilla Croisette-rantakadun yläpuolella.
Kuosmasen toista pitkää elokuvaa, Rosa Liksomin Finlandia-palkitun romaanin inspiroimaa Hytti nro 6:tta on tehty yli kuuden vuoden ajan. Virolaiset Andris Feldmanis ja Livia Ulman kirjoittivat sitä Kuosmasen ensimmäisen käsikirjoitusversion pohjalta jo silloin, kun Hymyilevää miestä kuvattiin.
– Hytissä on minulle sama kysymys kuin Hymyilevässä miehessä: miksi? Miksi tein epookkielokuvan nyrkkeilijästä? Miksi teen Venäjällä junassa tapahtuvan elokuvan Finlandia-voittajasta?
Kuosmanen tarvitsee hulluja ideoita. Selvittääkseen piinaavan kysymyksen siitä, miksi aihe vetää häntä puoleensa, on taiteilijalla vain yksi ratkaisu: tehdä elokuva.
Venäjän kieli haasteena
Seidi Haarla näyttelee 1990-luvulle sijoittuvassa elokuvassa suomalaista opiskelijaa, joka lähtee pitkälle junamatkalle nähdäkseen kalliomaalauksia. Matkan aikana hänen edellinen ihmissuhteensa purkautuu ja hän kohtaa nuoren venäläismiehen, joka saattaa olla sympaattinen tai vaarallinen, ehkä kumpaakin.
Elokuva on muutamaa suomenkielistä repliikkiä lukuun ottamatta venäjänkielinen.
– Seidi ei tullut vain näyttelijäksi, vaan myös luomaan hahmoaan, Kuosmanen kertoo.
Toisin kuin Kuosmanen, Haarla myös osasi jo hieman venäjää.
– Käsikirjoitusta laadin virolaisten kanssa englanniksi. Kieliero toi etäisyyttä tarinaan, mikä oli hyvä asia, Kuosmanen sanoo.
– Venäjän kielen haltuunotossa en itse onnistunut.
Haarla suoritti ennen kuvauksia yli puolen vuoden intensiiviopiskelut saadakseen venäjänsä kuntoon, jossa saa kuulua suomalainen aksentti, mutta kaikesta saa selvää.
– Meillä oli kuvaussihteeri tarkastamassa jokaista kohtausta kuvattaessa, pitäisikö se ottaa uusiksi, saako Seidin venäjästä selvää. Ei tarvinnut uusia. Vasta kuvausten jälkeen Kuosmanen hahmotti Haarlan urakan suuruuden.
– Ihmisen puhuma kieli ja tunnekieli voivat olla eri asia. Seidi löysi sävyt ja osasi näytellä todella kokeneen Juri Borisovin kanssa, Kuosmanen sanoo.
– Minun piti sietää olevani hukassa vieraassa maassa, mutta näyttelijälle kokemus oli varmasti raskaampi. Venäjän kieli oli meille suurempi haaste kuin mikään olosuhde.
Puhelu sateessa
Elokuva kuvattiin Venäjällä keväällä 2020, pandemian kiihtymisen alla. Tähtäimessä oli sen tarjoaminen Cannesiin, mutta festivaalin seula on tiukka.
– Meille kerrottiin, että valitsijaraati tykkää elokuvasta. Olin tyytyväinen siihen itsekin, mutta olin kuullut kilpasarjan jonosta.
Koska festivaalia ei järjestetty vuonna 2020, tyrkyllä oli ikään kuin kahden vuoden elokuvat. Keväällä Kuosmanen pyöräili sateessa bändikämpälle, kun puhelin soi.
– Kaatosateessa sadattelin, kuka soittaa, ohjaaja muistelee.
Tuottaja Jussi Rantamäki kertoi, että Hytti nro 6 oli valittu pääkilpasarjaan.
Siihen on viimeisten 40 vuoden aikana kelpuutettu Suomesta ainoastaan Aki Kaurismäen elokuvia. Hytti nro 6:n näytös lauantaina on sikäli historiallinen.
Palkinnot jaetaan lauantaina 17. heinäkuuta. Suomessa elokuva saa ensi-iltansa syksyllä.