Valtiontalouden tarkastusvirastoon (VTV) liittyvässä virkarikosoikeudenkäynnissä kuultiin maanantaina todistajia sekä loppulausunnot VTV:n entisen ylitarkastajan sopimusasiassa.
Sopimuksella VTV:n ylitarkastajalle maksettiin kaksi vuotta palkkaa ilman työvelvoitetta ennen eläkkeelle jäämistä. Virkasuhteen päättämissopimuksen vuoksi syytteessä ovat VTV:n entinen pääjohtaja Tytti Yli-Viikari ja sopimuksen tekoaikaan hallintojohtajana toiminut Mikko Koiranen. Heitä syytetään törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä. Molemmat kiistävät syytteen.
Syyttäjän mukaan sopimus on lainvastainen, sillä työn tekemisen velvollisuus on virkamiehen keskeinen velvollisuus. Näin ollen ei voida sopia, ettei virkamies tee virkasuhteessaan mitään, mutta hänelle maksetaan palkkaa.
Yli-Viikarin puolustuksen mukaan sopimuksen mahdollinen lainvastaisuus on tulkinnanvaraista. Asianajaja Tuomas Aho sanoi loppulausunnossaan, etteivät Yli-Viikari ja Koiranen kiistä sitä, että virkamiehen pitää tehdä työtä palkkaa vastaan.
– Sitä ei ole haluttu kyseenalaistaa. Nyt puhumme äärimmäisestä yksittäistapauksesta, jonka ratkaisussa pyrittiin löytämään hyvän hallinnon mukainen ratkaisu. Tässä tapauksessa oltiin eläköitymisen kynnyksellä. Kyse oli virkamiehestä, joka ei kyennyt suorittamaan tehtäviä, vaikka niitä olisi hänelle missä tahansa muodossa annettu, Aho sanoi.
- Sopimus liittyi nimenomaan eläkejärjestelyyn. Yli-Viikari ja Koiranen ovat itsekin todenneet, että tällainen ei olisi tullut kyseeseen nuoremman henkilön kanssa.
Puolustuksen mukaan se, ettei ylitarkastajalla ollut sopimuksen myötä enää työvelvoitetta, ei vaikuttanut jo aiemmin vallinneeseen tilanteeseen mitenkään, koska virkamieheltä ei ollut tullut työsuoritteita muutoinkaan.
"Sopimus on laiton"
Syyttäjän mielestä ylitarkastajan alisuoriutumisella ei niinkään ole merkitystä.
– Alisuoriutumisen analysoinnilla ynnä muulla ei ole ei ole mitään merkitystä tämän asian kannalta, kyse on siitä, että sopimus on laiton, sanoi syyttäjä Mari Mattila loppulausunnossaan.
Syyttäjä käytti loppulausunnossaan vertauksena poliisitutkintaa. Hän viittasi Yli-Viikarin puolustuksen kritiikkiin siitä, että yksittäinen virkamies joutuu vastaamaan asiasta, joka on tehty viraston parasta ajatellen.
– Jos poliisi selvittäisi hyvin vakavan rikoksen, olisi rikoksen selviäminen tarkoituksenmukainen lopputulos, mutta jos on laittomasti käytetty jotain tiedonhankintaa tai pakkokeinoja, niin kuka siitä vastaisi? Se, joka on vastuussa niiden keinojen käyttämisestä. Tarkoitus ei pyhitä keinoja siinä eikä tässä tapauksessa.
Syyttäjän mukaan sopimuksen laillisuutta ei ole selvitetty.
– Kumpikaan vastaajista ei ole asiaa selvittänyt. Ei se lainvastaisuus voi tulla esiin, jos säännöksiin ei tutustuta, ja se oli Yli-Viikarin ja Koirasen vastuulla.
Syyttäjä huomautti, ettei tavallinen kansalainenkaan kierrä rikosvastuuta yrityksen ja erehdyksen perusteella.
Ylitarkastaja: Asemani oli heikko
Oikeudessa maanantaina todistajana kuultu VTV:n entinen ylitarkastaja kertoi, että hänen käsityksensä mukaan virkasuhteen päättämissopimus tehtiin, koska hänet haluttiin pois virastosta.
– Kun tällaista sopimusta tarjottiin ja siinä ei ollut vaihtoehtoja, hän perusteli näkemystään.
Ylitarkastajan mukaan hänen käsityksensä oli, että jos sopimusta ei olisi tehty, olisi hän lyhyellä tähtäimellä jatkanut entiseen tyyliin tarkastustehtävissä. Pitkällä tähtäimellä hän kuvasi tilanteensa olleen heikko.
– Kun johto kovasti ajaa minua pois, niin asemani tietenkin siinä pidemmällä tähtäyksellä oli hyvin heikko.
Ylitarkastajana toimineella miehellä oli oikeudessa tummat lasit silmillään, ja hän piti maskia kasvoillaan koko kuulemisen ajan.
Ei "varsinaista" painostamista
Syyttäjän mukaan ylitarkastaja oli kesäkuusta 2016 heinäkuun 2018 loppuun virkasuhteessa ehdoin, jotka eivät esimerkiksi edellyttäneet tältä työ- ja virkapaikallaolovelvoitetta. Ylitarkastaja sai sopimuksen mukaan vuoden 2016 kesäkuusta saman vuoden marraskuun loppuun täyttä palkkaa. Joulukuusta 2016 heinäkuun 2018 loppuun palkka laski 48 prosenttiin.
Syyttäjän mukaan ylitarkastajalle maksettiin sopimuksen aikana palkkaa yhteensä noin 67 000 euroa. Virkasuhde päättyi heinäkuun 2018 jälkeen, ja ylitarkastaja siirtyi sopimuksen mukaisesti vanhuuseläkkeelle.
Virkamies kertoi oikeudessa, että varsinaisesta sopimuksesta käytiin neuvotteluja pari päivää. Hän kertoo keskustelleensa enimmäkseen Koirasen kanssa, mutta puhuneensa myös Yli-Viikarin kanssa.
– Silloin kun tämä alkoi, pöydän toisella puolella olivat Koiranen ja Yli-Viikari, ja he päättivät, että joku tällainen menettely tehdään.
Ylitarkastaja kertoi, ettei kokenut, että häntä olisi varsinaisesti painostettu Yli-Viikarin ja Koirasen taholta. Hän kuitenkin lisäsi, että oli selvää, että kun viraston johto ehdottaa sopimusta, tulisi sen mukaisesti myös toimia.
Virkamies: Keskusteluja lainmukaisuudesta ei käyty
Ylitarkastajan mukaan keskusteluja sopimuksen lainmukaisuudesta ei käyty, koska kaiken uskottiin olevan kunnossa. Hän kertoi, että sopimus oli enimmäkseen Koirasen tekstiä, eikä siinä ollut hänen käsittääkseen "neuvottelun varaa".
Yli-Viikarin puolustus kysyi, olisiko virkamiehen mielestä häneen voitu soveltaa lainmukaisia irtisanomisperusteita.
– Ei, virkamies totesi.
Itseään oikeudessa edustava Koiranen kysyi, milloin virkamies oli ajatellut jättää VTV:n palveluksen.
– Ei ollut kovin tarkkaa ajankohtaa, mutta lähivuosina siitä ajankohdasta (keväästä 2016). Mutta ei ollut mitään tiukkaa aikataulua, virkamies vastasi.
Yli-Viikari ja Koiranen ovat aiemmin perustelleet virkasuhteen päättämissopimusta muun muassa sillä, että sopimuksella varmistettiin, ettei ylitarkastaja venytä eläkkeen aloittamista 68 vuoteen. Yli-Viikari sanoi viime viikolla oikeudessa, että tämä oli näyttänyt mahdolliselta ylitarkastajan kohdalla.
Puuttumattomuuden kulttuuri
Oikeudessa kuultiin todistajana myös VTV:n virkavapaalla olevaa muutosjohtajaa Marko Männikköä. Männikkö aloitti keväällä 2014 tuloksellisuustarkastuksen ja finanssipolitiikan tarkastuksen yksikön ylijohtajana. Hän toimi ylitarkastajan esimiehen henkilöesimiehenä.
– Tilannetta, jossa aloitin yksikönpäällikkönä, olen jo luonnehtinut puuttumattomuuden kulttuuriksi. Oli käytäntö, missä työaikaa kirjattiin melko vapaasti tarkastusprojekteille, ja erilaisiin suoriutumisen ongelmiin ei ollut juuri puututtu, Männikkö kertoi.
Männikön mukaan kaikki tai lähes kaikki yksikön työntekijät olivat saaneet jo kauan suoritusarviointeja, joiden mukaan nämä täyttivät kaikki tai lähes kaikki työnantajan odotukset. Suoritusarviointien perusteella muodostunut kuva ei Männikön mukaan vastannut todellisuutta.
Männikkö kertoi, että VTV:ssä käynnistettiin tuloksellisuuden kehittämistoimenpiteitä, joihin kuului erilaisia tukitoimia, kuten koulutusta ja räätälöityjä tehtäviä. Ylitarkastajan kohdalla tukitoimenpiteet aloitettiin tälle annettujen itsenäisten tehtävien suoritusarviointien perusteella.
– Hänen kanssaan ei päästy keskusteluyhteyteen, jotta olisimme voineet miettiä työnohjausta keinona. Muissa vastaavissa tilanteissa meillä käytettiin työnohjausta keinona, mutta nämä kaikki tukitoimet olisivat vaatineet jonkinlaista halukkuutta (ylitarkastajalta) muuttaa omaa toimintaa, Männikkö sanoi.
Ylitarkastajan esimiehenä toimineen naisen mukaan virkamies suhtautui torjuvasti mahdolliseen työnohjaukseen. Yksi vaihtoehto olisi myös ollut vaatimusluokan laskeminen ylitarkastajan tehtävistä.
– Ainakin minun suuntaani (ylitarkastaja) suhtautui hyvin torjuvasti ajatukseen siitä, että hänet olisi siirretty toisiin tehtäviin. Niissä olisi ollut matalampi suoritusvaatimus ja palkka, esimies kertoi oikeudessa.
Ristiriitaisia suoritusarviointeja
Männikön mukaan ylitarkastajan kanssa ei ollut esimerkiksi epäasialliseen käyttäytymiseen liittyviä ongelmia.
– Hän tuli työpaikalle. Ei ollut perustetta puuttua siihen, että hän ei olisi ollut työnantajan käytettävissä. Hän käyttäytyi kohteliaasti, epäasiallisen käytöksen takia ei ollut mahdollista puuttua. Hän ei varsinaisesti kieltäytynyt työtehtävistä. Hän saattoi myötäillä, että kyllä hän tätä tekee, mutta kun olisi pitänyt olla valmista, ei ollut valmista tai edes puolivalmista tai luonnosta, Männikkö kertoo.
Männikön mukaan VTV:ssä tehdyt suoritusarvioinnit heijastivat todellista suoriutumista vasta vuodesta 2014 lähtien. Tätä ennen ylitarkastajalla oli useita suoritusarviointeja, joiden mukaan hän täytti työnantajan vaatimukset.
– Oltiin tilanteessa, jossa henkilö olisi irtisanottu alisuoriutumisen perusteella, ja samaan aikaan tämä voi näyttää, että hänellä on monilta vuosilta suoritusarviointeja, joiden perusteella hän täyttää kaikki vaatimukset, Männikkö sanoi.
Syyttäjä vaatii ehdollisia vankeusrangaistuksia
Syyttäjän mukaan Koirasen asema ei ole yhtä merkittävä VTV:ssä kuin Yli-Viikarin. Jos Koiranen tuomitaan törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä, vaatii syyttäjä hänelle viidestä seitsemään kuukautta ehdollista vankeutta ja viraltapanoa suoraan lain nojalla.
Syyttäjä kertoo tulleensa oikeudenkäynnin aikana siihen tulokseen, että jos Koiranen tuomitaan lievemmästä kuin törkeästä tekonimikkeestä, ei viraltapanoa vaadita.
– Kyse on yksittäisestä menettelystä, josta on kulunut aikaa, syyttäjä perusteli ratkaisuaan.
Koiranen kiistää syytteen. Koirasen mielestä hänet tulisi jättää tuomitsematta rangaistukseen tai, jos hänet tuomitaan, tulisi rangaistusta lieventää. Koiranen mainitsi lieventävinä tekijöinä muun muassa viraltapanon ja sen myötä kärsimänsä ansionmenetykset sekä asian aiheuttaman negatiivisen julkisuuden. Julkisuushaitta konkretisoitui Koirasen mukaan VTV:n pääjohtajahaussa. Hän haki kyseistä paikkaa.
– Tarkastusvaliokunnan arviossa todettiin, että olisin muodollisesti pätevä, mutta haastatteluun asti en edennyt. Mikä on ihan ymmärrettävää tässä tilanteessa, Koiranen sanoi.
Haastehakemuksen mukaan syyttäjä vaatii Yli-Viikarille ehdollista vankeusrangaistusta. Lisäksi syyttäjä vaatii, että Yli-Viikari tulee tuomita viralta pantavaksi pääjohtajan virasta, josta eduskunnan täysistunto jo irtisanoi hänet kesällä. Syyttäjä vaatii Yli-Viikarin viraltapanoa myös VTV:n ylijohtajan virasta, jos tämä tuomitaan tahallisesta rikoksesta vankeuteen.
Yli-Viikari jätti ylijohtajan viran vuonna 2016 tultuaan valituksi pääjohtajan paikalle. Hän on sanonut, että haluaisi palata tehtävään.
Yli-Viikarin lentopisteet käsittelyssä keskiviikkona
Syyttäjä ottaa tarkemmin kantaa Yli-Viikarin rangaistusvaatimukseen keskiviikkona, jolloin käsitellään Yli-Viikaria vastaan nostettuja syytteitä virkavelvollisuuden rikkomisesta ja maksuvälinepetoksesta.
Syytteet koskevat Yli-Viikarin virkamatkoilta kertyneiden Finnair Plus -palkintopisteiden käyttämistä yksityiskulujen maksamiseen. Yli-Viikari on kertonut käyttäneensä syytteessä olevien vuosien 2018–2020 aikana henkilökohtaisella pistetilillään olleita pisteitä, mutta kiistää syyllistyneensä asiassa rikokseen.
Yli-Viikari ja sittemmin viraston lakiasiainjohtajaksi siirtynyt Koiranen pidätettiin viroistaan huhtikuussa rikosepäilyjen takia.
Kesäkuun lopulla eduskunnan täysistunto irtisanoi Yli-Viikarin. Se katsoi, että luottamus Yli-Viikarin edellytyksiin ja kykyyn toimia VTV:n pääjohtajana oli kokonaisuutena arvioiden romahtanut hänen toimintansa vuoksi.
Yli-Viikari on valittanut virasta pidättämisestään sekä irtisanomisestaan Helsingin hallinto-oikeuteen. Myös Koiranen on valittanut virasta pidättämisestään.