Siirtyminen pois fossiilisista polttoaineista uusiutuviin ja päästöttömiin energianlähteisiin ilmastokriisin torjumiseksi on maailmalle suuri ponnistus. Energiasiirtymällä ei kuitenkaan ole vaikutusta ainoastaan ympäristöön ja ilmastoon, vaan se muuttaa myös geopoliittisia valtasuhteita.
Maailmaan on syntymässä uusia energiaan liittyviä riippuvuussuhteita, ja tässä uusjaossa jotkut voittavat ja jotkut häviävät.
Suureksi voittajaksi on nousemassa Kiina, joka on etenkin viime 15 vuoden aikana hankkinut teknologisen etumatkan energiasiirtymässä.
Kiinalla on esimerkiksi vahva asema harvinaisten maametallien ja kriittisten mineraalien maailmanmarkkinoilla. Kyse ei ole pelkästään raaka-aineiden hallinnasta, vaan Kiinalla on vahva ote erityisesti tuotantoketjuista. Tässä Kiinalle on toiminut tärkeänä välineenä sen massiivinen Uusi silkkitie -infrastruktuurihanke (Belt and Road Initiative).
– Tätä pidetään asiana, jota voidaan käyttää yhä enemmän poliittisiin tarkoitusperiin, sanoo aihetta tutkinut Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Marco Siddi.
– Kyse ei tietenkään ole mistään radikaalista uudesta asiasta, myös fossiilisten polttoaineiden aikakaudella olemme puhuneet esimerkiksi öljy- ja kaasuputkien hallinnasta. Mutta tämä on uudentyyppistä geopoliittista kilpailua.
Lähi-idän pakko uudistua
Energiasiirtymän suurimmiksi häviäjiksi ovat luonnollisesti tarjolla ne maat ja alueet, jotka ovat kaikkein riippuvaisimpia fossiilisista polttoaineista.
Esimerkiksi Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan geopoliittinen merkitys vähenee – tai jatkaa vähenemistään, sillä tämä suuntaus on näkynyt jo 2010-luvulla.
Vielä 20 vuotta sitten Lähi-idän vakauden säilyttäminen oli keskeistä Yhdysvaltain ja koko maailman energiataloudelle, mikä oli yksi syy Yhdysvaltain vahvalle sotilaalliselle läsnäololle alueella. 2010-luvulla Yhdysvallat eri syistä menetti mielenkiintoaan Lähi-itää kohtaan. Yksi syistä oli kotimainen liuskekaasun tuotanto, joka vähensi tarvetta Lähi-idän öljylle ja maakaasulle Yhdysvalloissa.
Kun fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee ympäri maailman lähivuosina, uhkaavat monet Lähi-idän maat menettää tärkeimmän tulonlähteensä.
– Lähi-idän maiden on nyt aika käyttää fossiilisista polttoaineista saamiaan tuloja energiasiirtymän toteuttamiseen ja investoida esimerkiksi aurinkoenergiaan, joka on sillä alueella riittoisin uusiutuvan energian muoto, Siddi sanoo.
Hän huomauttaa, että Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan mailla on keskenään hyvin erilaiset lähtökohdat. Heikoimmilla ovat Algerian kaltaiset maat, joiden on vaikea monipuolistaa talouttaan.
Algerian talous on varsin riippuvainen maakaasun toimittamisesta Eurooppaan kaasuputkia pitkin. Kun Eurooppa vähentää maakaasun kulutustaan ensimmäisten alueiden joukossa maailmassa, ei Algerian ole helppo löytää uusia ostajia kaasulleen, koska olemassa olevien kaasuputkien paikat määrittävät sen asiakkaat.
Sen sijaan esimerkiksi äveriäs Qatar toimittaa kaasunsa nestemäisessä muodossa tankkereilla, joten se voi myydä kaasua sinne, missä sille vielä on kysyntää.
Algerialla on myös niukasti valuuttavarantoja, joten se on uusiutuviin energiamuotoihin tehtävien investointien suhteen vahvasti ulkomaisen rahoituksen varassa.
Venäjällä potentiaalia uusiutuvissa energiamuodoissa
Venäjänkin talous on riippuvainen fossiilisista polttoaineista, mutta sillä on tässä suhteessa Siddin mukaan hieman paremmat lähtökohdat kuin monilla Lähi-idän mailla. Venäjällä on mittavat mineraalivarannot ja maantieteellisesti valtava alue, jossa on rutkasti potentiaalia esimerkiksi tuuli- ja aurinkovoiman kehittämiseen.
Venäjällä on myös suuret määrät ulkomaista valuuttaa. Keskeistä on, että investoinnit uusiutuvaan energiaan tehtäisiin ajoissa. Siirtymä käy tulevaisuudessa yhä vaikeammaksi, kun tulovirrat fossiilisista polttoaineista ehtyvät, ja teknologinen takamatka kilpailijoihin kasvaa.
Aasian merkitys Venäjän ja monien muidenkin maiden taloudelle korostuu lähivuosina, sillä siellä siirtyminen pois fossiilisista polttoaineista tapahtuu jälkijunassa Eurooppaan nähden. Kiinan hiilidioksidipäästöjen odotetaan saavuttavan huippunsa 2020-luvun jälkipuoliskolla, joten siellä riittää vielä kysyntää venäläiselle öljylle ja kaasulle, vaikka kysyntä lännessä väheneekin.
– Kiinallakin on strategisia intressejä vähentää riippuvuuttaan Lähi-idästä ja meriliikenteen pullonkauloista, joita Yhdysvaltain laivasto voisi halutessaan häiritä.
Venäjällä ja myös esimerkiksi Saudi-Arabiassa öljyn tuotantokustannukset ovat myös suhteellisen alhaiset, joten niiden öljyntuotannolla on paremmat edellytykset pysyä kannattavana markkinoiden kutistuessakin.
EU keskittyi liian pitkään fossiilisiin
EU:lle tilanne on kaksijakoinen. Toisaalta EU on merkittävä fossiilisten polttoaineiden tuoja, ja suurempi energiaomavaraisuus sekä irtautuminen tuontiin liittyvistä riippuvuussuhteista usein autoritaarisiin hallintoihin ovat unionille eduksi. Toisaalta EU:lla on takamatkaa Kiinaan monilla uusiutuvan energian aloilla, esimerkiksi akkutuotannossa.
– EU:lla on kyllä joitakin hankkeita, mutta ei ole helppoa saada Kiinaa kiinni ja pystyä kilpailemaan, Siddi analysoi.
Siddin mielestä Kiina on hyötynyt kansainvälisen tilanteen suhteellisesta vakaudesta 2000-luvulla ja keskittynyt kehittämään talouttaan sektoreilla, joiden on arvioitu olevan tulevaisuudessa strategisesti tärkeitä. Näin se on saanut hallintaansa tärkeitä tuotantoketjuja.
– Euroopassa olimme liian pitkään keskittyneitä fossiilisten polttoaineiden saatavuuden turvaamiseen. Emme keskittyneet siihen, miten voimme tuottaa energiaa itse.
Suomen tilanne Euroopan sisällä on Siddin mukaan varsin hyvä, koska Suomessa on jo tehty merkittäviä satsauksia uusiutuvaan energiaan. Hän katsoo, että Suomella voisi tulevaisuudessa olla hyvä mahdollisuus yhteisiin hankkeisiin Venäjän kanssa, kun itänaapuri uudistaa energiantuotantoaan.
Kiina hyötyy verkostoistaan Afrikassa
Tulevaisuudessa Siddi odottaa vähemmän energiaan liittyviä konflikteja, koska uusiutuvien energiamuotojen tuotanto on vähemmän tiettyihin maihin keskittynyttä kuin fossiilisten polttoaineiden.
Jatkossakin maantieteellä ja raaka-ainevarannoilla on silti merkitystä. Esimerkiksi valtaosa kriittisen mineraalin koboltin tuotannosta tapahtuu Kongon demokraattisessa tasavallassa.
Kiina on vankistanut asemaansa Afrikassakin investoimalla mantereelle ja luomalla tiiviit suhteet moniin hallituksiin siellä. Näin Kiina on myös pystynyt tarjoamaan monille tärkeitä raaka-aineita omaaville Afrikan maille vaihtoehtoisen investoijan länsimaiden rinnalle.
– Totta kai Kiinan rahoitukseen liittyy ehtoja, mutta niin on ollut hyvin usein myös länsimaisen rahoituksen kanssa. Läntinen rahoitus on ajanut usein Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maita velkakierteeseen, Siddi muistuttaa.
Hän huomauttaa myös, että EU:n ja Euroopan maiden maine globaalissa etelässä on heikentynyt koronapandemian aikana rokotteiden epätasaisen jakautumisen takia.
– Siellä ajatellaan, että jos Eurooppa ei ole halukas jakamaan lääketeknologiaansa, miksi meidän pitäisi jakaa uusiutuvan energian teknologiaa.
Kiina on tässäkin suhteessa saanut maine-etua lahjoittamalla omia rokotteitaan moniin kehittyviin maihin. Siddin mielestä lännessä tämän merkitystä on aliarvioitu, koska kiinalaisia rokotteita on pidetty huonompina kuin länsimaisia. Köyhille maille kiinalaisrokotteetkin ovat kuitenkin olleet parempi vaihtoehto kuin jääminen kokonaan ilman rokotteita.