Chilellä on nyt mahdollisuus muuttua, sanoo toiveikas Isabel Allende

Chilen politiikan vanhojen jäärien on mentävä, sanoo Isabel Allende, maailman ehkä suosituin espanjankielinen kirjailija. Vallankaappauksessa 1970-luvulla syrjäytetyn ja kuolleen presidentin Salvador Allenden sukulainen kertoo olevansa toiveikas: Chilellä on hänen mukaansa nyt aito mahdollisuus muutokseen.

– Chilessä poliittisen ja rahoitusmaailman fossiilien on mentävä, 79-vuotias kirjailija painotti uutistoimisto AFP:n videohaastattelussa.

Uusi sukupolvi on ottanut vallan Chilessä. Viime kuussa vasemmistolainen Gabriel Boric valittiin maan kaikkien aikojen nuorimmaksi presidentiksi 35-vuotiaana. Boric on jo järkyttänyt markkinoita ja kääntänyt perinteisen Latinalaisen Amerikan politiikan ylösalaisin, kun hän nimitti naisenemmistöisen, nuoren hallituksen.

Allende kannustaa ja kannattaa uutta presidenttiä.

Työsarkaa uudella johdolla riittää: hallituksen on Allenden mukaan muun muassa uudistettava Chilen perustuslaki. Muutoksien on hänen mukaansa tuotava tasa-arvo sekä naisille että alkuperäiskansoille.

– Ja meidän on yritettävä varmistaa, että tämä kyetään tekemään vahingoittamatta talousjärjestelmää, joka on edistynyt Chilessä. Vauraus vain on erittäin epätasaisesti jakautunut. Tämä luo niin kauheaa eriarvoisuutta, että ihmiset ovat raivoissaan.

– Nyt Chilessä on tilaisuus kysyä itseltämme, millaisen maan haluamme, kirjailija lisää.

Laajempi näkökulma

Allenden uusin romaani Violeta on kookas eepos, joka kuvaa muutosta menneisyyden ja nykyisyyden välillä.

Muutos onkin ollut jo pitkään teemana Allenden lähes 30 kirjassa, joita on käännetty yli 40 kielelle ja myyty noin 70 miljoonaa kappaletta.

Violeta-romaani kertoo tarinan itsenäisestä naisesta, joka syntyi yhden pandemian aikana ja kuoli toisen pandemian aikana. Matkan varrella päähenkilö todistaa monia muutoksia Etelä-Amerikan maassa, joka näyttää hyvin paljon Chileltä.

– Idea tuli minulle äitini kuoleman jälkeen. Hän kuoli vähän ennen nykyistä pandemiaa ja syntyi espanjantaudin tullessa Chileen vuonna 1920, Allende kertoo.

Ratkaiseva ero Violetan ja kirjailijan äidin välillä on se, että kirjan päähenkilö pystyy elättämään itsensä.

– Tuo antaa Violetalle suuren vapauden. Äitini oli ensin riippuvainen kahdesta aviomiehestä ja sitten minusta.

Romaanissa Violeta ja hänen perheensä jättävät pääkaupungin ja muuttavat maan eteläosaan, missä he asuvat köyhien kanssa.

Allende kertoo, että hänelle oli tärkeää näyttää kirjan tarinassa luokkaerot. Hän kuvailee niitä Latinalaisen Amerikan "kastijärjestelmäksi, joka on joissain paikoissa melko läpitunkematon".

Chilessä on kirjailijan mukaan luokkaennakkoluuloja enemmän kuin maanosan muissa maissa.

– Näin on ehkä osittain siksi, että maahanmuuttoa oli Chilen itsenäisyyden alkuaikoina vähän.

Violetalle muutto vähävaraisten pariin on silmien avaaja.

– Jos hän olisi pysynyt yhteiskuntaluokassaan, hän ei olisi saanut laajempaa näkemystä.

"Olen ulkomaalainen kaikissa maissa"

Asuinpaikan muutokset ovat tuoneet laajempaa näkökulmaa myös Allenden omaan elämään, hän sanoo.

Perun Limassa 1942 syntynyt Allende on asunut ulkomailla pitkään. Nyt hän asuu lähellä San Franciscoa Yhdysvalloissa.

Allende kertoo tuntevansa liki kaikille pitkään kaukana kotoa asuneille tuttua tunnetta: hän kokee olevansa muukalainen, minne ikinä meneekin.

– Aina kun palaan Chileen, olen ensimmäisen viikon onnellinen. Sitten ymmärrän, että olen Chilessäkin ulkomaalainen. Se on minun kohtaloni.

Allende muistuttaa, että hän on elänyt ulkomailla jo 40 vuotta.

– Chile on muuttunut paljon. Päässäni ja sydämessäni on maa, jota ei enää ole.

Tarina ei suostu suunniteltavaksi

Allenden työtapa on kaikkea muuta kuin boheemi.

Esimerkiksi päivämäärä, jolloin hän aloittaa kirjoittamisen, on aina sama.

– Aloitan kaikkien teosteni kirjoittamisen 8. tammikuuta, joten edeltävänä päivänä minun on otettava hermolääkkeitä, Allende hymähtää.

Rimakauhu kuitenkin hellittää.

– Olen oppinut, että jos ilmestyn kurinalaisesti näppäimistön eteen joka päivä, jotakin syntyy.

Hän on niin ikään havainnut, että kirjan tarinaa ei kannata hahmotella etukäteen.

– Jos teen niin, menetän kaiken inspiraation. Siksi annan tarinan muuttua.

Allenden mukaan hänelle tavataan jo sanoa, että hän on tulossa liian vanhaksi kirjoittamiseen.

– Mutta rakastan sitä. Miksi haluaisin lopettaa?

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Vaalimainoksesi mukana bussimatkoilla ja aamupalapöydissä

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka