Joka neljäs luovutetuilla sukusoluilla tehdyistä hedelmöityshoidoista tehtiin viime vuonna julkisessa terveydenhuollossa. Muutamia vuosia sitten osuus oli vielä muutaman prosentin luokkaa.
Kasvua selittää muun muassa se, että toissavuonna naisparit ja yksin lasta toivovat naiset eli itselliset naiset pääsivät hoitojen piiriin. Aiemmin julkisella puolella hoitoja saivat vain heteroparit.
Esimerkiksi Helsingin yliopistollisessa sairaalassa Husissa yli puolet lahjasoluhoidoista tehdään tällä hetkellä itsellisille naisille ja lähes kolmannes naispareille.
Yksityisellä puolella naisparit ja itselliset naiset ovat saaneet hoitoja jo 1990-luvun alkupuolelta saakka, ja viime vuosina hoitojen lukumäärä on kasvanut tasaisesti. Viime vuonna Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean mukaan hoitoja tehtiin jo yli tuhat.
Valviran mukaan hedelmöityshoitoa antavia klinikoita oli viime vuonna Suomessa yhteensä 16, joista julkisia oli yhdeksän ja yksityisiä seitsemän. Julkinen puoli valikoituu asiakkaiden hoitopaikaksi useimmiten hoitojen halpuuden takia, kun taas yksityisellä myyntivalttina on nopeus.
Julkisella hedelmöityshoidot huomattavasti halvemmat
Maria Stevens, 32, ja Lauren Stevens, 29, hakeutuivat hedelmöityshoitoihin Tampereen yliopistolliseen sairaalaan heinäkuussa 2020. Pariskunta oli säästänyt rahaa hoitoja varten, mutta he hakeutuivat hoitoihin, kun saivat tietää, että julkisellakin naisparit ja itselliset naiset voivat saada hedelmöityshoitoja.
– Aika pian päätettiin, että katsotaan ensin se polku. Jos olisi ollut pitkät jonot tai kaikki yritykset käytetty, niin sitten olisi pitänyt miettiä yksityiselle menemistä, Maria Stevens sanoi.
– Olimme laittaneet rahaa pankkiin, että olisi varasuunnitelma. Jos sitä ei tarvitsisi käyttää, niin voisimme käyttää sen asuntoon, Lauren Stevens lisäsi.
– Ehkä sen verran julkisen tulo vaikutti, että jos sitä ei olisi ollut, olisimme säästäneet vielä vähän kauemmin, Maria Stevens sanoi.
Stevensit kertovat käyttäneensä hoitojen lääkärikäynteihin vajaa 400 euroa ja kokonaisuudessaan prosessiin vajaa tuhat euroa, jos siihen laskee mukaan kaiken akupunktiohoidoista lähtien.
– Yksityisellä summaan täytyisi varmasti lisätä ainakin nolla perään. Yksi inseminaatio maksaa tuhat euroa ja sitten kaikki muut käynnit mukaan. Ainakin 4 000 – 5 000 riippuen siitä, miten nopeasti raskautuu, Stevensit sanovat.
– Meilläkin on tuttuja lähipiirissä, jotka ovat käyttäneet yksityisellä hoitoihin 25 000 euroa eivätkä ole saaneet lasta, niin se jännitti, Maria Stevens sanoo.
Hinnat perustuvat julkisella lääkärikäyntien hintoihin ja lisäksi esimerkiksi ovulaation aikaansaaviin hormonilääkkeisiin. Stevensit kertovat käyneensä yhdeksästi lääkärillä, mistä syntyi heidän kertomansa 400 euron hintalappu raskaudelle.
Yksityisellä jo yksi inseminaatio maksaa enemmän. Esimerkiksi Felicitas Mehiläisellä inseminaatio maksaa 400 euroa ja luovutettujen siittiöiden käyttö lähes 700 euroa. Jos raskautta ei saada aikaan inseminaatiolla, voidaan tehdä koeputkihedelmöitys. Sen hinta yksityisellä on lähes 3 000 euroa.
Epäonnistuneiden inseminaatiohoitojen jälkeen asiakkaat saattavat koettaa onneaan koeputkihedelmöityksen kanssa ensin julkisella puolella yksityisen korkeiden hintojen vuoksi.
Lahjasoluhoitoihin pitkät jonot julkisella, yksity isellä ei jonoja
Stevensien prosessi kesti ensimmäisestä yhteydenotosta positiiviseen raskaustestiin 10 kuukautta. He kertovat prosessin tuntuneen pitkältä mutta jälkeenpäin katsoen lyhyemmältä.
Julkisen pisimmät jonot lahjasoluhoitoihin ovat Helsingin yliopistollisessa sairaalassa, jossa niitä voi joutua odottamaan jopa yli vuoden ajan. Omilla sukusoluilla tehtyyn inseminaatioon sen sijaan ei ole jonoa ja koeputkihedelmöitykseen vajaan puolen vuoden jono.
Husin lisääntymislääketieteen yksikön osastonylilääkärin Hanna Savolainen-Peltosen mukaan Suomessa erikoissairaanhoidon hoitopaikan voi valita, eli halutessaan esimerkiksi pääkaupunkiseudulla asuva voi saada hedelmöityshoitonsa toisella alueella.
Julkisen pitkät jonot saavat jotkut odottajat siirtymään yksityisille klinikoille, jos heillä on varaa maksaa hoidoista. Lisäksi yläikäraja hoitojen aloittamiselle on noin 45 vuotta yksityisellä, kun julkisella se on 40 vuotta.
Felicitas Mehiläisen naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Anna-Kaisa Poranen kertoo, että heillä ei ole jonoa hedelmöityshoitoihin.
Fimea kertoo heinäkuussa julkaistussa raportissaan, että viime vuonna tehtiin noin 9 500 hedelmöityshoitoa omilla sukusoluilla ja noin 4 500 luovutetuilla. Luovutetuilla siittiöillä tehtyjen hoitojen määrä kasvoi neljänneksellä.
Husin Savolainen-Peltosen mukaan pitkät jonot perustuvat ensisijaisesti lahjasolujen saatavuuteen. Yhden luovuttajan soluista saa lain mukaan syntyä lapsia enintään viiteen perheeseen.
Luovutukset ovat kasvaneet runsaasti, sillä Fimean mukaan viime vuonna oli lähes kaksi kertaa enemmän siittiöiden ja neljännes enemmän munasolujen luovutuskertoja edeltävään vuoteen verrattuna.
Julkisissa sairaaloissa käytetään vain Suomessa lahjoitettuja sukusoluja, kun yksityisellä sukusoluja hankitaan myös ulkomailta. Yli puolet kaikista luovutetuilla siittiöillä tehdyistä hoidoista tehdään ulkomailta tuoduilla siittiöillä, Fimean raportissa kerrotaan.
Jonojen lisäksi julkisella muitakin ongelmia
Sateenkaariperheet ry:n puheenjohtaja Anu Kantola kertoo jonoihin vaikuttavan sen, että osassa julkisista sairaaloista on alettu vaatia tiukempaa linjaa lahjasukusolujen saajista.
– En tiedä, johtuuko se resursseista vai onko siinä asenteellisia ongelmia, Kantola kommentoi.
Kantolan mukaan itsellisiltä naisilta on muun muassa kyselty viimeisimmistä parisuhteista. Sateenkaariperheet ry:n edustajien käymien keskustelujen perusteella naisia on kohdeltu jonoissa eri tavalla, jos entisen parisuhteen loppumisesta on alle vuosi.
– Mikä katsotaan parisuhteeksi? Pitääkö olla vakava suhde vai pitääkö olla täysin deittailematta? Miksi tällaisia käytäntöjä on tehty? Kantola pohtii.
Kantola kertoo, että heidän tietoonsa on tullut myös tapauksia, joissa naispareja on "tiskin alta" painostettu hakeutumaan ennemmin yksityiselle. Kantolan mukaan hoitoon hakeutuneilla on usein tiedossa julkisen ja yksityisen erot, minkä perusteella he ovat jo tehneet päätöksensä hakeutua julkiselle.
– Heillä on oikeus hakeutua julkiselle. Heitä ei pitäisi kyseenalaistaa siitä, miksi he hakeutuvat sinne vaan toimia oikeudenmukaisesti, Kantola sanoo.
Viimeisin tällainen tapaus on tullut Kantolan tietoon kesä-heinäkuun vaihteessa. Pariskunta täytti kaikki vaaditut kriteerit, mutta he eivät siltikään olleet saaneet hoitoa julkiselta.
Kantola kertoo, että asiaa on haastava kommentoida, koska sairaanhoitopiirit sanovat julkisuuteen tukevia ja myötäileviä kommentteja. Hän kertoo kuvan olevan kuitenkin aika eri hänelle itselleen ja monelle asiakkaalle.
– Mietityttää, että mikä mättää ja missä kohtaa. Kurjaa, että heillä on niin paljon valtaa, Kantola kommentoi.
Kun naisparien ja itsellisten naisten hoidot alkoivat julkisella, Kantolan mukaan monilta naispareilta evättiin hoidot kokonaan. Hän kertoo, että julkisen terveydenhuollon kanssa on käyty paljon keskusteluja, joiden myötä on alettu päästä samalle sivulle aiheessa.
Prosessissa hetero-oletus, mutta mahdollisuudesta hoitoihin ollaan kiitollisia
Myös Stevensit kertovat kohdanneensa joitakin olettamuksia hoitoprosessin aikana. Eräässä heidän allekirjoittamassaan lomakkeessa puhuttiin muun muassa "miehestä ja naisesta", joista mies yliviivattiin ja sen viereen kirjoitettiin puoliso. Lauren Stevens kertoo, että oletuksesta tuli vähän huono mieli.
Prosessin aikana kysytään kuukautisista, ehkäisystä ja yhdynnöistä niin sanotussa esitietolomakkeessa, joka Stevensien mukaan keskittyi heterosuhteisiin.
– Lomake ei ollut kovin inklusiivinen. Ennakko-oletuksena oli, että heterosuhteessa oli yritetty raskautua, mikä ei naispareille ole mahdollista, Maria Stevens sanoo ja molemmat naurahtavat.
Julkisella lääkärillä käyminen tuntui heistä välillä hieman liukuhihnamaiselta: lääkäreillä ei ollut heille aikaa, mutta hoitajat vastasivat paremmin kysymyksiin. He olisivat myös toivoneet, ettei lääkäri olisi aina vaihtunut.
Pääosin heidän kokemuksensa oli kuitenkin positiivinen, ja Stevensit ovat hyvin kiitollisia siitä, että hedelmöityshoidot ovat nykyään mahdollisia myös naispareille julkisella puolella.
– Se aukaisee ovia monille, joilla ei olisi varaa mennä yksityiselle, Maria Stevens sanoo.
Lauren Stevensin mukaan henkilökunta oli ystävällistä, klinikalle oli ripustettu sateenkaarilippu ja henkilökunnalla oli sateenkaaripinssi vaatteissaan, mistä hänelle tuli turvallinen olo.
Julkisen terveydenhuollon kautta on mahdollisuus saada kaksi lasta ja Stevensit ovatkin tehneet sisarusvarauksen, jossa saman lahjoittajan sukusoluja säästetään heille kolmen vuoden ajan. He kehuvat, että on hienoa, että on mahdollista saada lapselle biologinen sisarus.