Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Tällainen on Naton neljäs artikla, johon vetoamista Puola kertoi harkitsevansa

Puolassa kaksi ihmistä tiistaina tappaneen ohjuksen ampuja on toistaiseksi virallisesti vahvistamatta, mutta Puola ehti jo kertoa harkitsevansa Pohjois-Atlantin sopimuksen neljänteen artiklaan vetoamista. Kyseinen Naton artikla voi tulla käyttöön riippumatta siitä, kuka ohjuksen ampui.

Myöhemmin keskiviikkona Puolan pääministeri Mateusz Morawiecki kertoi muun muassa uutistoimisto Reutersin mukaan pitävänsä artiklan aktivoimista mahdollisesti tarpeettomana. Tämä tapahtui siinä vaiheessa, kun ohjus alkoi yhä todennäköisemmin vaikuttaa sattumanvaraiselta ohjukselta Ukrainan ilmapuolustuksesta.

Neljäs artikla käsittelee Nato-maiden välisiä neuvotteluja tilanteessa, jossa niiden alueellinen koskemattomuus, poliittinen riippumattomuus tai turvallisuus on uhattuna. Lyhykäisyydessään se kuuluu näin:

– Osapuolet neuvottelevat keskenään aina, kun jonkin osapuolen alueellinen koskemattomuus, poliittinen riippumattomuus tai turvallisuus on uhattuna.

Naton periaatteisiin kuuluu tehdä kaikki päätökset yksimielisesti jäsenmaiden keskustelun ja kuulemisen jälkeen. Neuvottelu on toiminnan ytimessä ennen mahdollisiin muihin toimiin ryhtymistä.

Puola on vedonnut artiklaan edellisen kerran maaliskuussa 2014, kun jännitteet lisääntyivät Venäjän naapurimaissa Venäjän aggressioiden seurauksena.

Seitsemän vetoomusta

Naton perustamisen eli vuoden 1949 jälkeen Pohjois-Atlantin sopimuksen neljänteen artiklaan on vedottu seitsemän kertaa.

Kun Venäjä laajensi hyökkäystään Ukrainaan helmikuussa, Baltian maat, Tshekki, Puola, Romania, Bulgaria ja Slovakia pyysivät neuvotteluja.

Turkki on vedonnut artiklaan ahkerasti. Näin tapahtui esimerkiksi vuonna 2015, jolloin se halusi kertoa jäsenmaille terrori-iskujen jälkeisen tilanteen vakavuudesta ja toimenpiteistään asiassa.

Tätä ennen Turkki vetosi artiklaan toistuvasti Syyrian toiminnan takia vuonna 2012. Nato hyväksyi, että turkkilaista väestöä voidaan suojata Patriot-ohjuksilla, ja Yhdysvallat, Saksa ja Hollanti sijoittivat niitä tuolloin Turkkiin.

Vuonna 2003 Turkki puolestaan pyysi neuvotteluja Irakin tilanteen takia. Tuolloin Nato hyväksyi puolustustoimenpiteitä sisältävän paketin ja johti runsaan kahden kuukauden ajan operaatiota Turkin ja Irakin välisen rajan suojaamiseksi.