Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kekkosen kansliapäällikkö Antero Jyränki puolusti Zavidovo-vuotoa nimimerkin takaa – Ydin-lehden silloinen päätoimittaja kertoo, miten hän antoi painotuoreen lehden Erkki Tuomiojalle porttikongissa

Toimittaja ja kirjailija Elina Sana sanoo tienneensä vuosikymmenien ajan, että presidentti Urho Kekkosen oma kansliapäällikkö Antero Jyränki oli poliittisen myrskyn nostattaneen Zavidovo-muistion vuodon takana. Sana vahvistaa STT:lle tulleensa tietoiseksi vuotajan henkilöllisyydestä vuonna 1972.

Muistion vuotajan henkilöllisyyden varmistumisesta kertoi alun perin Helsingin Sanomat lauantaina kahteen lähteeseen nojaten. Sana esiintyi jutussa nimellään, toinen lähde nimettömänä.

Asia paljastui Sanalle, kun Jyränki halusi julkaista Sanan päätoimittamassa Ydin-lehdessä mielipidekirjoituksen, jossa hän puolusti nimimerkin takaa Kekkosen salaisen muistion julkaisemista. Muistio koski Kekkosen keskusteluja neuvostojohtajien kanssa.

Vuotoon liittyvän tapahtumasarjan yhteydessä Jyränki myös pyysi Sanaa toimittamaan kansanedustaja Erkki Tuomiojalle (sd.) mielipidekirjoituksen sisältäneen lehden numeron, jotta Tuomioja toimittaisi sen edelleen alkuperäisen vuotouutisen kirjoittaneelle toimittajalle. Tarkoituksena oli Sanan mukaan vakuuttaa toimittaja Tor Högnäsille, että mielipidetekstin kirjoittaja oli todellakin sama, joka oli vuotanut muistion.

– Mielestäni se oli (Helsingin) Kampin kulmilla. Tapasimme jossakin porttikongissa, annoin (Tuomiojalle) lehden lämpimäiskappaleen, Sana muistelee.

STT yritti lauantaina saada haastattelua Erkki Tuomiojalta vuodon aikaisista tapahtumista. Tuomioja viestitti STT:lle, että hänellä ei ole aiemmin kertomiinsa asioihin enempää kommentoitavaa.

Jyränkiä on pitkään epäilty Zavidovo-vuotajaksi. Epäilty on useita muitakin, mukaan lukien presidentti Kekkosta itseään.

Vuoto paljasti presidentin neuvottelut neuvostojohdon kanssa

Zavidovo-vuodon myötä paljastuivat presidentti Kekkosen keskustelut neuvostojohtaja Leonid Brezhnevin ja maan muun johdon kanssa Zavidovossa vuonna 1972 Suomen suhteesta Euroopan talousyhteisö EEC:hen.

Neuvotteluissa neuvostojohto varoitti Suomea ja pyysi lykkäämään EEC-sopimuksen allekirjoittamista. Kekkonen puolusti sopimusta ja lupasi henkilökohtaisesti taata Suomen ulkopoliittisen linjan jatkumisen.

Kekkonen laati Zavidovossa elokuussa käydyistä neuvotteluista salaisen muistion johtaville ministereille ja ulkoministeriön virkamiehille.

Muistion tiedot vuodettiin julkisuuteen saman vuoden lokakuussa. Viranomaiset tutkivat vuotoa puoli vuotta.

Elina Sana, silloin Elina Suominen, joutui mukaan tapahtumaketjuun vasemmistolaisen Ydin-mielipidelehden päätoimittajana. Lehdessä useat demarivaikuttajat vuorottelivat kolumnistina nimimerkin Y.Y. Antonen takana.

Vuoden 1972 joulukuussa Antero Jyränki halusi Ydin-lehteen samalla Y.Y. Antonen -nimimerkillä kirjoituksen, jossa perustellaan vuodon tarpeellisuutta.

Oliko välikäsiä enemmän kuin yksi?

Tuomioja paljasti vuonna 1993 julkaistussa Kukkaisvallasta Kekkosvaltaan -kirjassaan toimineensa vuodossa välikätenä ja antaneensa Kekkosen muistion tiedot toimittaja Högnäsille, joka kirjoitti niistä lokakuussa 1972 jutun Vasabladetiin sekä ruotsalaiseen Dagens Nyheteriin ja norjalaiseen Dagbladetiin.

Högnäs joutui tiukkoihin kuulusteluihin, mutta hän ei paljastanut lähdettään. Hän vahvisti saaneensa tiedot Tuomiojalta vasta vuonna 1993, kun Tuomioja oli ensin kertonut asiasta itse. Tuomioja kertoi vuotaneensa tiedot Högnäsille, koska hän ei luottanut siihen, että suomalaislehdet olisivat julkaisseet ulkopoliittisesti araksi arvioitua tietoa.

Tuomiojan mukaan vapaakauppasopimuksella EEC:n kanssa saatiin poikkeuslakia eniten epäillyt oikeisto Kekkosen jatkoajan taakse. Kekkosen virkakautta pidennettiin poikkeuslailla neljällä vuodella 1974–1978. Kaikkiaan hän toimi Suomen presidenttinä vuosina 1956–1982.

Tuomioja ei kertonut, miten Zavidovo-tiedot tulivat hänelle, vaan hän puhui "käsiinsä saamastaan Zavidovo-muistiosta".

Saiko Tuomioja tiedot suoraan Jyrängiltä vai oliko mukana välikäsiä, sitä hän ei ole kertonut eikä sitä tiedä varmasti Elina Sanakaan. Tuomioja ei ollut suoraan muistion jakelussa presidentin kansliasta, mutta Jyrängin kanssa hänellä oli Sanan mukaan paljon yhteistä.

– He olivat molemmat vasemmistodemareita. He olivat "porukoissa" ja yhdistyksissä, molemmat hirveän aktiivisia, Sana kuvailee.

Vuodon aikaan Tuomioja toimi SDP:n kansanedustajana. Hänet oli valittu vuonna 1970 eduskuntaan, jossa hän toimi kansanedustajana yhtäjaksoisesti vuoteen 1979, kunnes jättäytyi yli vuosikymmeneksi pois valtakunnan politiikasta. Hän palasi eduskuntaan vuonna 1991, ja myöhemmin poliittisella urallaan hän nousi kauppa- ja teollisuusministeriksi (1999–2000) sekä ulkoministeriksi (2000–2007 ja 2011–2015).

Hän toimii kansanedustajana yhä, mutta on kertonut, että ei aio asettua ehdolle enää ensi vuoden eduskuntavaaleissa.

Ministeri erosi, kahdelle virkamiehelle sakkorangaistukset

Vuoto aiheutti kriisin Suomen politiikassa ja johti muun muassa ulkomaankauppaministeri Jussi Linnamon (sd.) eroon sekä kahden korkean virkamiehen sakkorangaistukseen. Jyränki oli toinen näistä virkamiehistä.

Silloin 25-vuotias Elina Sana joutui Ydin-lehden päätoimittajana rankkaan myllytykseen. Hänelle suuttuivat ne sosiaalidemokraatit, jotka olivat aiemmin kirjoittaneet Y.Y. Antonen -nimimerkillä. He olivat Sanan mukaan kertoneet eteenpäin omasta osuudestaan kolumnien takana, ja kun nimimerkillä nyt julkaistiin Suomea järisyttäneen vuotajan tekstiä, kirjoittajat alkoivat pelätä oman asemansa puolesta.

Kohtalokkaan mielipidekirjoituksen julkaisemisen aikaan Sana omien sanojensa mukaan menetti nopeassa tahdissa työpaikkoja siksi, että oli suututtanut demarivaikuttajia.

Häntä kuulustelivat myös oikeuskansleri ja poliisijohto, ja häntä uhkailtiin sekä maanpetossyytteellä että vuosien vankilatuomiolla.

Nyt, 50 vuotta myöhemmin hän toteaa, että vaikka hän oli silloin tilanteesta katkera, hän pääsi lopulta mielestään voittajana maaliin.

– Päätin lähteä ulkomaille töihin, joissa minua ei yhdistetä Zavidovo-vuotoon. Sain nähdä maailmaa hyvin mielenkiintoisista kulmista.

Sana halusi kunnioittaa lähdesuojaa

Miksi hän kertoo asian julkisuuteen vasta nyt? Nuori toimittaja olisi päässyt varmasti helpommalla ja välttynyt painostukselta, jos olisi vain paljastanut tietonsa joko heti tai myöhempinä vuosikymmeninä.

Sana perustelee päätöstään sillä, että seisoi päätoimittajana lähdesuojan takana.

– Minulle oli silloin ja on ollut myöhemminkin tärkeä periaate se, että toimittaja saa pitää lähdetietonsa salassa. Se on lain suojaama asia.

Sana kertoi myös pelänneensä, mitä seurauksia tiedon julkaisemisesta olisi aiheutunut Jyrängille. Painostavista kuulusteluista hänelle jäi pelko mahdollisista rikossyytteistä.

– Ajattelin, etten voi aiheuttaa kenellekään ihmiselle tuollaista uhkaa vain siksi, että haluan möläyttää tiedon ulos omista syistäni. Kunnioitan lähdesuojaa, jota ilman lehdistö ei voi toimia.

Sana on julkaisemassa muistelmakirjaansa, joka ilmestyy ensi viikolla. Siinä hän käy läpi kokemuksiaan Zavidovo-tapauksesta ja kertoo kokemuksensa omin sanoin.

Kuka oli Antero Jyränki?

Antero Jyränki toimi tasavallan presidentin kansliapäällikkönä vuosina 1970–1973.

Hän väitteli oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1967 aiheenaan presidentin asema sotavoimien ylimpänä päällikkönä. Kekkonen tarjosi Jyrängille presidentin kansliapäällikön virkaa keväällä 1970. Tuolloin poliittisissa piireissä hätkähdettiin, kun presidentti kutsui lähiavustajakseen tunnetun 1960-luvun vasemmistososialistin. Valinnan on arvioitu johtuneen siitä, että Kekkonen halusi näin parantaa suhteitaan Jyrängin edustamiin sosiaalidemokraatteihin.

Jyränki joutui eroamaan vuonna 1973 kansliapäällikön virasta näytettyään Kekkosen laatiman muistion Zavidovo-neuvotteluista Yleisradion radiojohtajalle Eino S. Revolle. Jyränki tuomittiin vuonna 1974 Helsingin raastuvanoikeudessa sakkoihin salassapitovelvollisuuden rikkomisesta.

Eronsa jälkeen Jyränki palasi yliopistomaailmaan. Hän toimi valtiosääntö- ja kansainvälisen oikeuden professorina Turun yliopistossa vuosina 1980–1998.

STT:lle antamassaan 70-vuotishaastattelussa vuonna 2003 Jyrängin johtopäätös kolmen virkavuoden kokemuksesta oli yksiselitteinen: "Kaikki minkä näin ja kuulin vahvisti sen, että presidentti-instituutio täytyy ajaa alas".

– UKK:n asema oli kontrolloimaton ja hän sotkeutui moniin asioihin, jotka eivät hänelle muodollisestikaan kuuluneet, hän muisteli tuolloin.

Jyränki kuoli 86-vuotiaana vuonna 2020.

Suomen historiassa myös toinen vastaava vuoto

Suomen poliittisessa historiassa tunnetaan myös toinen tapaus, jossa presidentin neuvonantaja on luovuttanut salaisiksi luokiteltuja asiakirjoja eteenpäin.

Vuonna 2003 paljastui, että silloinen pääministeri Anneli Jäätteenmäki (kesk.) oli saanut presidentti Tarja Halosen silloiselta neuvonantajalta Martti Manniselta tietoja salaisiksi luokitelluista asiakirjoista.

Irak-vuoto johti sekä Jäätteenmäen eroon pääministerin tehtävästä että Mannisen erottamiseen presidentin neuvonantajan tehtävistä.

Saman vuoden joulukuussa valtakunnansyyttäjä nosti syytteen Mannista vastaan virkasalaisuuden rikkomisesta ja Jäätteenmäkeä vastaan yllytyksestä ja avunannosta virkasalaisuuden rikkomiseen.

Jäätteenmäkeä koskevat syytteet hylättiin. Manninen määrättiin sakkoihin virkasalaisuuden rikkomisesta.