EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen pitää yhä kiinni keinoistaan, joilla Yhdysvaltojen lietsomaan investointikadon uhkaan Euroopassa tulisi vastata.
Von der Leyenin reseptinä olisi, että unionin jäsenmaiden tulisi ainakin kohdennetusti voida myöntää väliaikaisesti aiempaa enemmän valtiontukia. Niin ikään hän nosti yhä esille sitä, että kilpailukykyä EU-alueella voisi tukea yhteisrahoitteisesti.
Syynä von der Leyenin aikeille on Yhdysvaltojen vihreä elvytyspaketti, jonka pelätään ohjaavan investointeja voimakkaasti Yhdysvaltoihin. Hän puhui perjantaina Kiirunassa yhdessä EU:n neuvoston puheenjohtajamaana toimivan Ruotsin pääministerin Ulf Kristerssonin kanssa.
Von der Leyen sanoi myös, että Yhdysvaltojen kanssa työstetään sitä, kuinka vihreän elvytyspaketin negatiiviset vaikutukset voisi minimoida. Näin ovat jo toimineet Meksiko ja Kanada.
– Työstämme Yhdysvaltojen kanssa sopimusta, jossa katsomme erityisesti sähköisiä ajoneuvoja, von der Leyen sanoi.
Kristersson varovaisena
Mikään läpihuutojuttu von der Leyenin ajatusten toteuttaminen ei ole, koska etenkin pohjoisessa Euroopassa aikeisiin suhtaudutaan varautuneesti. Pienet ja keskisuuret valtiot ovat huolissaan siitä, miten isojen valtioiden tuki omien maidensa yrityksille vaikuttaisi pienempien maiden vientiyrityksiin.
Tämä kuului myös Kristerssonin kommentissa, vaikka hän pyrki muotoilemaan omaa viestiään hyvin diplomaattisesti ja sanoi, että toimia kyllä tarvitaan. Hän kuitenkin totesi, että myös valittujen toimien riskit on huomioitava konsteja valitessa.
– Meidän täytyy tehdä se liittyen faktoihin ja lukuihin perustuen ja hyvään analyysiin siitä, mitä voisi tapahtua muuten. Mitä seurauksia sääntelyn muutoksilla voi olla? Hyviä seurauksia ja riskialttiita seurauksia, hän sanoi.
Kristersson nosti esille myös pitkän ajan kilpailukyvyn kehittämisen, mikä saattaa eri ruotsalaisministerien puheenvuorojen perusteella olla muotoutumassa jonkinlaiseksi koodisanaksi Ruotsin varautuneisuudelle noihin ratkaisuihin.
Voiko tekemättä jättää?
Toistaiseksi komissiolta ei ole vielä tullut konkreettista muotoilua siitä, miten Yhdysvaltojen toimintaan pitäisi vastata. Esimerkiksi EU:n kilpailukomissaari Margrethe Vestager on esittänyt von der Leyeniin nähden päinvastaisia ajatuksia siitä, ovatko esille nostetut keinot hyviä.
Myös jäsenmaat ovat jakautuneet.
Pohjoisessa Euroopassa ja Saksassa painotetaan mielellään sitä, että uhkaavan kauppasodan liekkeihin ei saa heittää polttoainetta. Etelä-Euroopassa taas nähdään, että tekemättä ei voi jättää ja pohjoisessa mikään malli ei tahdo kelvata.
Aivan näin mustavalkoinen tilanne ei kuitenkaan ole, koska EU:lla on myös valmiita yhteisrahoitteisia instrumentteja, joita ehkä voi hyödyntää ratkaisussa.