Helmikuu oli koko maassa tavanomaista lämpimämpi, kertoo Ilmatieteen laitos. Poikkeama pitkän ajan keskiarvoon oli noin 2–3 astetta. Suurin poikkeama oli Pohjanmaalla sekä Lapissa, missä oli laajalti yli kolme astetta tavanomaista lämpimämpää.
Kuukauden keskilämpötila vaihteli Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan lounaissaariston noin nollasta asteesta Keski- ja Pohjois-Lapin noin yhdeksään miinusasteeseen.
Kuukauden alin lämpötila, –33,4 astetta, mitattiin Kittilässä 22. helmikuuta. Helmikuun ylin lämpötila, 9,1 plusastetta, mitattiin Kaarinassa 13. päivänä.
Sademäärältään helmikuu oli Ilmatieteen laitoksen mukaan suurimmassa osassa maata tavanomainen. Pohjois-Karjalasta Pohjois-Pohjanmaalle ulottuvalla alueella sadetta oli selvästi tavanomaista vähemmän. Lunta oli helmikuun lopussa kaikilla Ilmatieteen laitoksen havaintoasemilla. Eniten lunta oli Kainuun Puolangalla Paljakan havaintoasemalla, 89 senttimetriä.
Aurinko paistoi helmikuussa tilastojen mukaan alueesta riippuen yhteensä noin 30–70 tuntia. Suuressa osassa maata aurinko paistoi tavanomaista vähemmän.
Koko talvi keskiarvoja lämpimämpi
Talvikuukaudet eli joulu–helmikuu olivat kokonaisuutena tavanomaista lämpimämpiä. Poikkeama pitkän ajan keskiarvosta oli yleisesti noin 1–2 astetta keskiarvoa suurempi.
Joulukuu oli hieman keskiarvoa kylmempi, mutta harvinaisen lämmin tammikuu ja tavanomaista lämpimämpi helmikuu saivat koko talven keskimääräisen lämpötilan tavanomaista korkeammaksi.
Koko talven keskilämpötilan vaihteluväli oli pitkälti sama kuin helmikuussa: lounaissaariston keskilämpötila oli noin nolla astetta, Lapin luoteisosassa noin kymmenen miinusastetta.
Talven alin lämpötila, –34,8 astetta, mitattiin Muonion kirkonkylällä 7. tammikuuta. Korkein lämpötila oli helmikuun 9,1 plusastetta Kaarinassa.
Aurinko paistoi koko talvena tavanomaista vähemmän, ja paikoin aurinko paistoi jopa harvinaisen vähän, Ilmatieteen laitos kertoo.
Talven sademäärä oli suuressa osassa maata tyypillinen. Etelärannikolla sen sijaan satoi paikoin jopa harvinaisen paljon.
Meteorologit kutsuvat ilmiötä harvinaiseksi, kun sitä esiintyy harvemmin kuin keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa.