Suomalaisten työhyvinvoinnin ja työkyvyn kokemukset ovat edelleen heikentyneet, kertoo Työterveyslaitoksen seurantatutkimus.
Loppuvuodesta 2019 alkanut tutkimus tuottaa tietoa siitä, miten suomalaisten työntekijöiden työhyvinvointi ja erilaiset työasenteet ovat kehittyneet viime vuosina.
Tutkimuksen mukaan kokemus omasta työkyvystä on heikentynyt samalla, kun työuupumusoireilu on lisääntynyt. Viime vuoden lopulla hieman yli joka neljäs koki työuupumusoireita. Työn imua puolestaan koettiin enää vain kerran viikossa.
Suomalaiset ovat voineet töissä aiempaa huonommin jo jonkin aikaa, Työterveyslaitoksen erikoistutkija Janne Kaltiainen sanoo.
Isossa kuvassa myönteistä kehitystä ei ole viimeisen puolentoista vuoden aikana tapahtunut, mutta vastaajien keskuudessa näkyy kuitenkin edelleen enemmän työhyvinvointia kuin -pahoinvointia. Esimerkiksi työn imua koetaan selkeästi useammin kuin kuormitusta.
Jos hopeareunusta tutkimustuloksista etsii, niin mitään dramaattista romahtamista työhyvinvoinnissa ei ole tapahtunut, Kaltiainen sanoo.
– Kielteinen trendi pitäisi nyt vain saada pysäytettyä.
Koulutustaso vaikuttaa hyvinvointiin työssä
Nuoret ja matalammin koulutetut voivat töissä muita huonommin. Muutokset työhyvinvoinnissa ovat erkaantuneet eri koulutustasoilla, mikä voi Työterveyslaitoksen mukaan lisätä eriarvoistumista. Kaltiaisen mukaan sosioekonomisia eroja on ollut ennenkin, mutta ne näyttävät kasvavan.
Esimerkiksi työuupumusoireilu on huomattavasti yleisempää perus- ja toisen asteen koulutuksen suorittaneilla kuin yliopistokoulutetuilla. Heistä joka kolmannella on kohonnut riski uupua työssä, kun taas yliopistotutkinnon suorittaneilla riski on joka viidennellä. Työuupumusoireilun kasvu ei myöskään koske yliopistokoulutettuja.
Yliopistotutkinnon suorittaneilla oli myös eniten työn imua ja tyytyväisyyttä työhön sekä muita parempi työkyky.
– Matalammin koulutetut eivät koe samalla tavalla uuden oppimista työssä. Myös itsenäisyyttä on työssä vähemmän kuin korkeammin koulutetuilla. Nämä voivat osaltaan selittää eroja työhyvinvoinnissa, Kaltiainen sanoo.
Työntekijöiden hyvinvointia lisäisivät Kaltiaisen mukaan ennen kaikkea parannukset työoloihin. Se voi tarkoittaa esimerkiksi työjärjestelyjen kehittämistä yhdessä työntekijän kanssa sekä tarpeellisen tuen tarjoamista.
Ruohonjuuritasolla työntekijä voi myös itse vaikuttaa hyvinvointiinsa työssä. Esimerkiksi palautteen kysyminen esihenkilöltä on yksi vaihtoehto, jos palautetta kaipaisi eikä sitä muuten ala tulla, Kaltiainen sanoo.
Tämä kuitenkin vaatii sitä, että työyhteisöön on rakentunut keskustelun kulttuuri ja työn kehittämiseen kannustetaan.
– Se edellyttää myös, että työntekijällä on lähtökohtaisesti riittävät voimavarat. Tämä ei ole sellainen vinkki, jonka voi antaa työuupumusoireista kärsivälle. Siinä ei tsemppipuheet riitä, vaan tarvitaan muunlaisia tukitoimia.
Työssään hyvinvoiva panostaa työhön enemmän
Julkisessa keskustelussa on viime kuukausina puhuttu esimerkiksi quiet quitting -ilmiöstä eli niin sanotusta hiljaisesta irtisanoutumisesta. Ilmiössä on kyse siitä, että työntekijä tekee töissään vain vaaditun, ei yhtään ylimääräistä.
Kaltiaisen mukaan tutkimukseen vastanneet kertovat panostaneensa kykyjään ja voimavarojaan työhön aiempaa vähemmän. Tämä voi kieliä quiet quitting -ilmiöstä, Kaltiainen sanoo, tai sitten ei.
Työntekijä voi panostaa työhönsä vähemmän myös silloin, jos kokee saavansa työstään liian vähän vastinetta, kuten palkkaa tai tunnustusta. Tutkimuksissa nähdään, että heikoimmin työssään voivat panostavat työhönsä vähemmän.
– Voiko tässä ilmiössä olla kyse siitä, että työntekijä alkaa oma-aloitteisesti hölläämään työpanostustaan ja varjelemaan omaa työhyvinvointiaan? Kaltiainen pohtii.
Työhyvinvoinnin kannalta olisikin tärkeää, että työn vaatimukset ja työntekijän panostus työhönsä olisivat tasapainossa. Jos epätasapaino jatkuu pitkään ja työntekijästä tuntuu, että häneltä vaaditaan enemmän kuin mitä hän saa vastineena, se voi pitkittyessään johtaa työuupumusoireiluun.
Miten Suomi voi? -tutkimushanke alkoi loppuvuonna 2019. Kyselyä on sen jälkeen jatkettu puolivuosittain. Nyt tarkastelussa oli työhyvinvoinnin kehittyminen kesän 2021 ja loppuvuoden 2022 välillä.
Tutkimuksen vastaajat ovat työssäkäyviä 22–66-vuotiaita suomalaisia. Heistä kaikkiin seurantatutkimuksen neljään kyselyyn vastanneita on 480.