Valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) intoutui ryöpyttämään tavallisuudesta poikkeavalla tavalla suomalaisia europarlamentaarikkoja tiedotustilaisuudessaan tiistaina. Tiedotustilaisuuden oli määrä koskea valtiovarainministerien kokousta Brysselissä, mutta käytyään tämän asialistan kohdat läpi Saarikko nosti oma-alotteisesti esille suomalaisten europarlamentaarikkojen äänestyskäyttäytymisen Euroopan parlamentissa.
Hän luonnehti Euroopan parlamentin tiistaista äänestystä rakennusten energiatehokkuusdirektiivin päivityksestä "hyvin mielenkiintoiseksi" ja tulosta pettymykseksi Suomen näkökulmasta. Ensin hän lyttäsi parlamentin kannan ja ryhtyi tämän jälkeen ruotimaan yksittäisten suomalaisten parlamentaarikkojen äänestyskäyttäytymistä.
Saarikko lähti liikkeelle siitä, hänen mielestään Suomen hallituksessa ja eduskunnassa oli asiasta yksimielisyys sääntelystä vastannutta ympäristöministeriötä myöten.
– Meillä oli hyvin yhteneväinen ja selkeä kanta yli puoluerajojen siitä, että Suomen näkökulmasta tämä EU:ssa kaavailtu yksityiskohtainen ja byrokraattinen sääntely, joka menee tavallisten suomalaisten koteihin, ei ole kannatettavaa.
Saarikko nosti esille, että osa suomalaismepeistä äänesti kuitenkin direktiivin päivittämisen puolesta parlamentin vaatimalla tavalla. Hän sanoi, että SDP:n Miapetra Kumpula-Natri äänesti puolesta, kuten myös vihreät ja vasemmiston meppi.
– Jälkimmäisiä en toki voi ihmetellä näiden vuosien jälkeen, mutta SDP:n äänestyskäyttäytyminen minua mietityttää. Etenkin, kun huomaan, että heidän toinen europarlamentaarikkonsa [Eero] Heinäluoma ei ole edes osallistunut tähän äänestykseen. Samoin pois paikalta on ollut perussuomalaisten europarlamentaarikko [Laura] Huhtasaari.
Saarikon mukaan parlamentin kanta on Suomen kannalta erittäin hankala ja huono.
– Kaikki jää nyt sen varaan, että EU:n loppuneuvotteluissa saavutetaan lopulta järjen voitto, hän sanoi.
Poikkeuksellinen ulostulo
Poliittisena puheena Saarikon ulostulo ei ole varsinkaan vaalien alla tavallisuudesta poikkeavaa, mutta se ei ollut myöskään tuiki tavallista EU-ministerikokouksen jälkeistä infopuhetta. On melko tyypillistä, että media kysyy myös muista kuin kokouksen aiheista, mutta täysin ministerin omana nostona vastaavaa kuulee kokousten jälkeen harvemmin.
Europarlamentaarikkojen äänestyskäyttäytyminen ei ole sidottu eduskuntapuolueiden puoluekuriin kotiparlamentissa tai hallituksen linjaan. Sen sijaan kyse on omasta EU-elimestä, jossa kannat eroavat lainsäädäntöprosessin tässä vaiheessa melko usein jäsenmaiden kannoista.
– Minusta tämä aihepiiri ansaitsee tulla keskusteluun. Koska tässä – toisin kuin ehkä joissain muissa asioissa matkan varrella hallituksessa – me löysimme tästä helposti yksituumaisuuden.
Saarikko myös sanoi eduskunnan jättäneen toissijaisuusilmoituksen osasta direktiiviä.
Lissabonin sopimuksen mukaan kansalliset parlamentit voivat esittää EU-toimielimille perustellun lausunnon toissijaisuusperiaatteen loukkaamisesta, jos ehdotetun EU-säädöksen tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin kansallisen tai paikallisen tason toimilla EU-tason sijaan.
– Ja koko eduskunta koki, että nämä asiat eivät edes kuulu EU:n toimivaltaan. Ja nyt useampi europarlamentaarikko on ollut äänestyksestä pois tai äänestänyt Suomen eduskunnan ja hallituksen linjan vastaisesti, Saarikko kertasi.
Mistä parlamentti äänesti?
EU-komissio on ehdottanut aiemmin, että jäsenmaiden muun muassa pitäisi määritellä rakennuksensa niin, että 15 prosenttia niistä asettuu heikoimpaan luokkaan. Niiden tehokkuutta pitäisi nostaa komission määrittelemälle tasolle kahdessa erässä vuoteen 2033 mennessä.
Parlamentti ajaa samassa aikataulussa tiukempaa linjaa komission ehdotukseen verrattuna, vaikka esimerkiksi kesämökit ja pienet asunnot sekä suojellut rakennukset olisivat näiden vaateiden ulkopuolella.
Unionin jäsenmaat haluavat muita enemmän kansallista joustovaraa muun muassa siihen, miten vähimmäisvaatimukset olemassa oleville asuinrakennuksille laaditaan. Ilman jäsenmaiden hyväksymistä sääntely ei etene.
Parlamentin kannan mukaan kaikkien uusien rakennusten olisi oltava päästöttömiä vuodesta 2028 alkaen ja julkisen sektorin rakennusten vuoteen 2026 mennessä. Tuo aikataulu olisi nopeampi kuin komissiolla, jonka ehdotuksessa tavoitellut vuodet ovat 2030 ja 2027.
Direktiivin päivitys on osa suunnitelmaa, jossa EU:n kasvihuonepäästöistä olisi vuoteen 2030 mennessä tarkoitus leikata 55 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna.