Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Päätoimittajalta Piispanvaali linjaa kirkon suuntaa – Äärilaitojen äänitorvi vie kohti marginaalia

Mikkelin hiippakunnassa vaihtuu korkein kaitsija. Vuodesta 2009 piispana toiminut Seppo Häkkinen on ilmoittanut jäävänsä eläkkeelle. Kevätkesällä selviää, kuka häntä tehtävässä seuraa.

Suuria kansanjoukkoja piispanvaalit eivät juuri kiinnosta. Moni seurakunta-aktiivi ja kirkon työntekijä kuitenkin pitää valintaa merkittävänä. Varsinainen piispan virkatehtävien hoito ei aiheuttane potentiaalisille hakijoille suuria vaikeuksia. Piispan valinnan merkittävyys kytkeytyykin kysymykseen kirkon suunnasta – tosin melko epämääräisesti.

Yhteiskunta on muuttunut suvaitsevammaksi ja armollisemmaksi erilaisuuden edessä. Jos kirkko haluaa pysyä koko kansan kirkkona, se ei voi valita keulakuvikseen äärilaitojen äänitorvia, jotka puhuttelevat vain uskovaisten etujoukkoja.

Virallisesti piispan tehtävänä on vaalia kirkon ykseyttä ja edistää hiippakunnassaan kirkon tehtävän toteutumista. Lisäksi hän valvoo, että seurakunnissa hommat hoidetaan kirkon tunnustuksen, kirkkolain ja muiden paragrafien mukaan. Käytännössä seurakunnilla silti on suuri itsenäisyys päättää asioistaan.

Pitkälti piispan valta onkin arvovaltaa ja imagon luomista. Piispa voi ottaa kantaa. Hän voi nostaa esiin tärkeinä pitämiään asioita. Kun piispakuntaa katsoo, on helppo huomata, kuinka eri tavoin he leiviskäänsä hoitavat. Esimerkiksi tuoreehko Turun piispa Mari Leppänen on tehnyt kristillisyyttä näkyväksi erityisesti median kautta.

Mikkelin piispan virkaan on tällä hetkellä tarjolla neljä ehdokasta. He ovat Savonlinnan kirkkoherra Sammeli Juntunen, Imatran kirkkoherra Mari Parkkinen, kenttäpiispa Pekka Särkiö ja Lahden Joutjärven kirkkoherra Hannes Wallin.

Hakijoita yhdistää monipuolinen kokemus ja teologinen oppineisuus. Korkeilla paikoilla meritoituneita kirkollisia tähtihakijoita ei joukossa silti ole. Muutenkin voisi toivoa, että hyviä uusia ehdokkaita vielä saataisiin tarjolle.

Mikkelin hiippakunta tunnetaan varsin vanhoillisena, ja Häkkistäkin pidetään piispojen joukossa konservatiivina. Tietty konservatiivisuus näkyy myös piispaehdokkaissa. Etenkin Sammeli Juntunen tiedetään vanhoillisen – rumasti sanottuna jopa ahdasmielisen – siiven takuumiehenä.

Särkiö ja Wallin ovat liberaali–konservatiivi-jakolinjalla välimallin ehdokkaita. Ainoastaan Mari Parkkinen edustaa selvästi muita uudistusmielisempää linjaa. Parkkisen valinnan tiellä voi olla muita lyhyempi kokemus pappisuralla. Sukupuolikin voi joillekin valitsijoille olla yhä ongelma, vaikka jo parikymmentä vuotta enemmistö papeiksi vihityistä on ollut naisia.

Kirjoittaja on Länsi-Savon päätoimittaja.